Ikškõrd ne nuoakist īd Sōrmō koig vizzõ, kis vȯļ õbḑõks lōțõt un broutšõz Rīgõ. Koigmēḑi savõtistõ un toitõ aigõ un tapistõ mōzõ. Sīe koig kaptõn vȯļ nuoŗ un väggi knaš pȯis. Täm nim voļ Otokar. Siedā ka ju ne lōpitāid piesprōdžist benk jūr vizzõ un tōštõ raļļõ pǟ mōzõ, iedõ sidām lōigi un pānda ilzõ tuoŗn pǟl jegā kilgõ īd pūol muntõn pairmõks. Siz ailõz von Trommõl tidār nīnstõ ulzõ un sadiz poļļiņdžõl izā jeddõ mōzõ un pōliz kīņḑõldõks, laz jetāg sīe nūor knaš rišting jellõ, ku se um paskōḑ seļļõzõn nei aššõ kuolõ. Tidār pōlandõks pǟl Otokar sai jelsõ (!) jettõd un eitõd pagrõbõ, laz sǟl kūolõg nälgõ. Von Trommõd tidār Alvīnastiz jegā ie mōzõ pagrõbõ un toi Otokarõn vīnõ un leibõ, un nei se lekš īd āiga, koņtš ne īrgist īd-tuoistā mīliņțõ. Īd ȭdõg Alvīn kītiz Otokar pǟl: “Tul īņõ un vȯļ brī rišting, ma sīnda izglōjbõd. Bet ku sa tulād tāgiž sodavägkõks, siz set jegā min izā jellõ! Siedā sin um nuozvērõmõst, ku sa siedā tied.” Otokar nuozvēriz, ku ta tulāb sodāvägkõks un iznōtsiņțõb sīe nīn amād lōpitāidõks, bet Alvīn izā ta jetāb jellõ. Alvīn vīž Otokartõ pids mō aliz gaņgõ ulzõ kougõnd nīnstõ. Otokat sidām ei luštīgõlõks. Ta apakiz un nuobušiņțõz eņtš brūțõ un glōbijõd Alvīnõ un lekš jarā eņtš apvõtāmõz jūr. Ku Alvīn kieriz tāgiž, tämmõn ētiz irm: se gaņg vȯļ täuž līkidi un seļļi näijoukõz miriņõd kard. Ku Alvīn uzlekš ilzõ eņtš tubbõ, ta ei rujāks un kōgiņ nuomagiz. Iļ sīe āiga Otokar sai sodāväggõ, tuļ Kuolkõ aigõ un pids mōdõ lekš Mustānum nīnsõ lōpitaid piezā iznītsiņțõm. Pūold lōpitaid voļțõ nuolǟnõd mō pǟl lōpõm, neiku set piški daļa voļtõ, kis apsōrgist nīntõ un von Trommõltõ. Otokar nuovodlõz eņtš zōldatõdõks, iejetīz sadā zōldatõ ulzõ vǟrõd tagān, laz uzpaššõ (!) , ku näntõn äb uzbrūkõst sǟlga tagān ne lōpitaid, kis voļțõ lōpõmõz pǟl izlǟnõd. Otokar īž nuoiekiz iļ mīn kōrandõ, nuotapīz vǟrõd vakțõ, atklõkšiz vǟridi eņtš zōldatõdõn. Siz amād lekšta paļļõd mȭkõdõks nīnõ, sǟl īrgõz tulīt sūr taplõmõz märā. Lōpitaid pidistõ vastõ neiku louvõd, bet Otokarõn voļ ju sūr pōrsvara un ka amād dūšigõd un nuorūdiņțõd mied. Iļ sīe āiga koņtš Otokar aliz tōžõs taplõz, illõ von Trommõl eņtš naizõks ististõ tidār jūs, kis vēl kui tīera iz ūo. Von Trommõl iekūldõn mȭkad (!) märrõun ourõmõst, kis tulāb pids strepidi ilzõ [?] ta tȭmbõz mȭka sāina pǟld mōzõ un ailõz tubāst ulzõ. Alvīn un jemā kil pōlist un Alvīn akiz käddõ vizzõ un iz tō izzõ laskõ tubāst ulzõ, sīest ku ta tiediz, ku se um Otokar. Bet izā iz ūo nuopidtõb un ailõz ulzõ sǟl (!) , kus taplistõ. Alvīnõn ei sidām nämierigõks, ta iekiz lovāld ulzõ un līdz ku ta attei uks vāldiņ, ta neiz, ku Otokar nustāb mȭka un raļļõb izān pǟ mōzõ. Alvīn pagībõz. Iļ sīe āiga Otokar satapīz lōpitaiḑi nīnsõ un ne zōldatõd, kis vǟrõd tagān eitõ, satapist nēḑi lōpitaiḑi, kis tuļțõ lōpimist kuodāj. Ku amād lōpitaid voļțõ iznītsiņțõd, Otokar lekš Alvīn tubbõ un pōliz Alvīntõ pa-nāizõks, bet Alvīn kītiz: “Ma vȯļ amūstõz sinnõs un sin jedst ma um jellõn, bet neiku sa eņtš antõ sõnā un zvērõst mūrdist un tapist min izā mōzõ, ma äb või sin nāizõks vōlda, koņtš ma kuolõb. Pierrõ kuolõmõt sa mīnda võid sōdõ, bet jedsõ äb.” Otokar kil izskaidõrtõz, ku ja ta äb vȯlks täm izzõ (~izā) jarā tappõn, siz täm izā vȯlks tǟnda mōzõ tappõn, bet Alvīn ei eņtš jūr un Otokarõn voļ lēmõst lǟlam sidāmõks jarā. Bet vēl ju lǟlam sidāmõks ei Alvīn, siest ku ta atsōtiz Otokartõ, kienta ta mīļiņțiz emīņț ku eņtš jengõ. Otokar aizlekš kuodāj un iestōjiz pa mierflot kapteinõks un dēņiz sǟl. Alvīn eņtš jemāks aizbroutšintõ Rīgõ jelām un pidist ēņtšta ilzõ käd-tiekõks.