Sr 55 Nōra bōtsõ Sidāmõs-miers um pūŗitõn ikš-kõrd ikš Rīgõ kuoig. Un ni um vond knaš āiga, me’r um vond ta’zzi neika spīegiļ. Ni kuoig-mīed ātõ nǟnõd kougõn īd piškīz lōja, kougõn mier sidāmõs jarā, mōn-aigāst jarā. Ne at mõtlõnd, ku se līb mingi kuoig līb ukkõ lǟnd un sǟl bōts līb rovžti. Ne at pūŗitõnd juo le’žgõl sīe bōtõn, nǟnd, ku um vond knaš vālda bōt un ikš knaš nūoŗ naizt-pūoļi istõn sīes bōts un ikš läpš um vond si’lsõ. Bet se um väggi knaš naizt-pūoļi vond, nūoŗ, knaš. Ni ne at laskõnd kuoig līdzõ sīe bōtõn jūrõ un pannõd strep neiku laz se naizt-pūoļi tulgõ kuoig pǟlõ i’lz. Bet se naizt-pūoļi nei aššõ tund kuoig pǟlõ, neiku ta volks īekõn ī’d, neiku äbīţ ne rovž äb ūot nǟnd, ku ta pids streppõ volks tund. Un nei tulīņ äb ītõ sõ’nnõ äb ūo rõkāndõn, agā agā lǟnd eņtš lapsõks kuoig kajitõ (z) si’zzõl tulīņ, istõn zofa pǟl. Ni ātõ ne kuoig matrūosõd ailõn (!) amād sīe kuoig kajit uks pǟl vaņţlõm siedā knaššõ nāista un piškizt lapstā. No, ni kok se um īend amā perīzõks vel. Ta ikš-iggiņ tund sīņõ vaņţlõm. Kok irgõn kītõ ku: “Või tēg nǟtõ, mäd kuoig vajūb jarā?!” – ta’ggi tutkām līdzõ viedkõks vond. Ni attõ kargõnd munt ka vaņţlõm immõr-kouţi – kuoig ta’ggi tutkām lǟb pū’ojõ. Nei kapten võttõn pī’lgõz vitsā – vond tämmõn sǟlõ kaits – un irgõn sīekõks ra’bbõ siedā nāizta. Nei nai benk pǟld ildzõ un īekõn iļ tagīz tutkām mierrõ si’llõ tāgiž un kītõn, koks tämmõn vel ikš vīž minūt vond aigõ, siz volks kuoig pūojsõ vond. Se um vond se mier nōra, se isnägţõb seļli garā, ta äb ūo lejāks ju. Siz jemīņ zǟlõbõd, ku um läpš īņõ, siz amād ārmaztõbõd un vaņţlõbõd siedā lapstā, un ta volks notīend.
