l. VII 1922   Sr 55 Nōra bōtsõ Sidāmõs-miers um pūŗitõn ikš-kõrd ikš Rīgõ kuoig. Un ni um vond knaš āiga, me’r um vond ta’zzi neika spīegiļ. Ni kuoig-mīed ātõ nǟnõd kougõn īd piškīz lōja, kougõn mier sidāmõs jarā, mōn-aigāst jarā. Ne at mõtlõnd, ku se līb mingi kuoig līb ukkõ lǟnd un sǟl bōts līb rovžti. Ne at pūŗitõnd juo le’žgõl sīe bōtõn, nǟnd, ku um vond knaš vālda bōt un ikš knaš nūoŗ naizt-pūoļi istõn sīes bōts un ikš läpš um vond si’lsõ. Bet se um väggi knaš naizt-pūoļi vond, nūoŗ, knaš. Ni ne at laskõnd kuoig līdzõ sīe bōtõn jūrõ un pannõd strep neiku laz se naizt-pūoļi tulgõ kuoig pǟlõ i’lz. Bet se naizt-pūoļi nei aššõ tund kuoig pǟlõ, neiku ta volks īekõn ī’d, neiku äbīţ ne rovž äb ūot nǟnd, ku ta pids streppõ volks tund. Un nei tulīņ äb ītõ sõ’nnõ äb ūo rõkāndõn, agā agā lǟnd eņtš lapsõks kuoig kajitõ (z) si’zzõl tulīņ, istõn zofa pǟl. Ni ātõ ne kuoig matrūosõd ailõn (!) amād sīe kuoig kajit uks pǟl vaņţlõm siedā knaššõ nāista un piškizt lapstā.