L-186 (330) Iļ sie Kristap mingiz legenda ma uob kūlõn, bet ma uob jara u’nnõn. Ta voļ kandõn vägi jennõ roušti iļ Dougav soda āigal. Ta (u) m Pästai āigaļi vond. Un siz ikš piški läpš um vond ama pe’rri, poiški. Un sie ta (u) m ama periz vīnd i’ļ. Un se (u) m nei lǟlamõks iend pierrõ, kui se (u) m täm pīkstõn puojõ un ta (u) m upandõn järandiz, sūr Kristap. Un siepierast tämmõn um se pieminekļi sīņ Rīgõ pandõd. Un se piški poiški um vond Pästai. Nei min akurat ikš kītiz, vana Jaņi iza nei min kītiz. Siz ta um uttõn, se Pästai um uttõn täm eņtšõn, mikš ta (u) m pa jennõ juvvõ tiend sie rouvvõn. Se (u) m īdõks-kimdõ āigast taggižpēḑõn, ku se nei um kūldõd. L-187 (331) Kure un jumal at kubš jelanõd īd strēk. Ama jeds kievad ne at pistanõd mānagri. Nei at vägi juvad drougõd vonnõd molmõd. Ne āt vankļond, kui knaššõd vārdõd kazabõd. Jumal ki’zzõn kuŗe käds: “Kust sa utad, u pǟldõ aga aga aldõ?” Kure vankļõn, ku vägi knaššõd vārdud āt. Ta kītiž jumalõn: “Tämāigast ma utab pǟldõst.” Un kure sai vārdud un jumalõn eiti mānagrõd aldõ. Toiz āigast täiz ne at sarikandõnd un kīlanõd vodrõst. Ni vodrõz um vägi knaš ka’zzõn. Kure (u) m mitlõn, ta (u) m tādõn jumalt piepjettõ, nei ta (u) m mitlõn: “Ni ma midagid äb sǟd, kust utab. Ku tulub si’gž, siz ma utab aldõ, laž-jumalõn iegõ ne vārdud, mis at pǟlõ.” Nu, un jumal um nītõn mā’väge jennõ vodrõst un kuern aldõ ne rugaid ienõd. Kui knaššõ ta līb piepjettõn tuoista. Sie ma uob kūlõn iza-izist.