»Se umītigid vȯ’ļ si’n pūolstõ vä’ggi jõvīst, » kītiz Ants. »Ma jubā īrgiz kartõ, ku sa ūod mīnda jarā u’nnõn.» »Ants, siedā ma kil si’nstõ i’z vȯ’dlõ, » kītiz Di’drõk. »Sõbrā sõ’brõ kunāid ä’b u’n. – Kui knaššõ si’n vīmbad ja sūrd liestād kuodās kuijõbõd, » kītiz Di’drõk, pistõs pǟ kuodā uks va’izõ. »Mi’nnõn ī’d-tuoiz ūomõg vȯ’ļ jõvīst ka’ļḑi, » kītiz Ants, »ja se u’m mi’nnõn ka sūr vȯņ. Ma vīb nänt tõrgõ ja ī’d jagū ka mõtsāizānd jemāndõn ja vȯstāb eņtš lǭja tā’giž.» »Vȯstād eņtš lǭja tǭgiž? Või sa mīžt eņtš lǭja jarā? Mingizt jämp a’žžõ sa ūod tī’end!» »Se u’m tuo’ž, » kītiz Ants. Ma vȯ’ļ pīkstõt siedā tī’emõ, – i’z ūo rǭ’dõ lēba vȯstõb. Ne’i ma e’žmõks mīž jarā eņtš kabātkīela skēḑõd, si’z ānkarkieud ja perīzõks eņtš piškīz kievām loḑā. Bet ma pakānd vȯstāb tikkiž tegīž tā’giž.»
