52. Mier kōzgõnd Se tuo’dli nīž u’m su’ggõn jubā a’mni’ggõks – ve’l nēši va’ņši aigši, ku kaļḑi mä’d mie’rsõ vȯ’ļ vȯnd ne’i pǟgiņ, ku izāizād āt nēḑi ve’jjõnd set ī’dkȭrdalizt võrgõdõks pǟgiņ jemī, n ä’bku mēg paldiņ. Si’z ve’l ä’b ūo vǫnd Kūolkas bȱik, ä’b ka mie’rsõ likkõnd »štīmõrd», kis eņtš märāks ädāgtõbõd ka’ļḑi. Si’z ä’b ūo vȯnd ka nēḑi sūŗi touvidi ja lāinidi, kis paldiņ viskõbõd lǭjad immõr ja a’rtõbõd tikkiž võrgõd jarā. Bet si’z āt vȯnnõd knaššõd, vȯndzist āigad, kus knaššõd kievād pǟvad ja lemmõd si’gži īed vȯ’ļtõ vȯ’ļtõ pivāstõnd muiniztõn lūomidi. Si’z kalāmī’ed vȯ’ļtõ vȯ’ļtõ eņtš pǭlandikšis ovtõnd set mie’rje’mmõ ja tūonõd ta’mmõn pivāztiz oppiŗi. Sīestõ ka mie’rjemā vȯ’ļ võttõn kū’oḑõn mä’d rānda eņtš kuo’d kūožõks, tī’end tǟnõ lāinõd rippõ e, ntš nīnõ, je’llõn sīḑš ä’bsie’gdõt armsõ ja vȯņštõn kalāmī’edõn rikkidi lūomidi. Si’z, sīel muiniz āigal, ī’d vanā līvõ ro’v kalāmī’en v.ond kõrd sūr vȯņ nǟ’dõ eņtš sīlmadõks mie’rje’mmõ ja tä’m nīnõ allõ, tõvās lāinõd si’lsõ, ja se vȯndzi kalāmīez vȯnd kū’oḑõn mä’d kilā līvõ pūoga. Ī’d pivāpǟva ȭ’dõn, ne’i si’gž pūol sõ’vvõ, vȯnd i’mlistiz vagā āiga amās rāndas. Mie’r vȯ’ļ vȯnd sildzi ja paistõn ne’i ku spīegiļ, mitikš laint ka i’z ūo vīerõn vie’d pndal. Mä’d kilās si’z kakš va’nnõ kalāmīestõ ka rõkāndõnd lǟ’dõ īezõks mie’rrõ. Ne i’zt ūotõ pannõd tǟ’dõl pi’vvõpäuvõ, sīestõ ku näntõn vȯ’ļ vȯnd kalād pūtõks. Ne a’jjõnd eņtš lǭja mie’rrõ, kū’oḑõn sīe eņtš ūrga kūožõs, kus vanāst pivākuodā vȯ’ļ va’jjõn mǭnalā, ja kus ve’l paldiņ kūlõb kīelad ki’llimizt vie’d allõ. Mȯ’lmõd si’z sõidõnd i’lzõpēḑõn, eitõnd võrgõd si’zzõl, pallõnd mie’rjemā kä’dstõ pivāstimizt ja tǭ’nõd jubā eitõ ānkaŗ pū’ojõ, la’z võigõ īedõ īedõ ma’ggõm. Bet ānkarkieuž vȯ’ļ vȯnd līti ja i’z ūo ulātõn pū’ojõ. Ne si’ddõnd jū’rõ ve’l tuoiž pitkā ānkaŗkieud, si’z laskõnd ānkaŗ tegīž pū’ojõ. Ni se’m lǟ’nd golātõz ī’d alā. Mȯ’lmõd teppõnd eņtš pīpõd tǟdõks ja a’ltõnd da’ggõlõks ja tulūksõks tabāk palām. Vāņ, vanād kalāmī’edõn u’m seļļi kītimi: ku sa ūod pīp täud tabākõ tijāks tū’gtõn, si’z u’m parāz āiga vaņțļõ võrgidi. – Amā le’bbõl mie’rsõ u’m vȯnd seļļi i’mli, eņtšvīți sieldõm. Ä’b sugīd seļļi, kis tīetõb tōvazt ja mis kalāmī’edõn vȯnd jõvīst tundtõb, Se u’m vȯnd seļļi, mingizt ne i’zt ūotõ ve’l kunāgist nǟnõd. Kalāmī’edõn pie’rrõ su’ggõn seļļi eņtšvīți mȯ’jjimi: sidāmsõ näntõn vȯnd seļļi tundimi, ne’i ku alz pivāpǟva ūomõgõd lǭtõl lǟ’dsõ. Mȯ’lmõd ne āt vȯnnõd ve’ggizt tīemī’ed, jegākõrd e’žmizt mie’rsõ ja pe’rrizt aigās, bet tämpõ näntõn tīe sugīd i’z ūo vȯnd mīel pie’rrõ. Rǭz a’igõ ve’jjõnd, ne laskõnd laijõ pitkāliz no’vvõm. Ikš nēšti je’dmõliz īezõ vȯ’ļ sǭnd veitõ magātõ ja irgõn ildīņ krōkšõ, va’ildõst le’b u’n vie’ddõs pīpstõ – pops, pops. Tuoizõn i’z ūo u’ņ tund. Ta u’m vȯnd ka seļļi kiltiji. Mikīļ vȯnd tä’m ni’m. Pigā jegā kõrd ta võttõn eņtš kāndla i’ļ īe mie’rrõ īņõ. Ka sīe kõrd se vȯnd īņõ. Pušnikān magāts, ta si’z irgõn kiltõ murāgliži ja rȭmliži kalāmī’e lōlidi, ne’i ku mie’r ka kūldõs īend kiltimiz pie’rrõ murāglizõks ja rȭmlizõks. Ja ku kiltimi perīzõks loppõn, si’z ka mie’r u’m īend vagāks, ne’i vagāks, ku lǭja i’z ūo mittõ rǭz ka likkõn. Sǟ’l ī’d kõrdkõks vanāmīez nǟnd, ku seļļiz kabāl lǭja jūstõ jarā nūzõn vāldast vǭ’stõ ulzõ ikš knaš pǟ, si’z ka’ggõl ja kejā. Perīzõks vȯnd nǟ’dõb naiztpūoļiz kejā. U’m vȯnd jubā pi’mdõ, bet naiztpūoļiz immar u’m paistõn i’mli va’l. Mikīļ u’m võind sieldõ nǟ’dõ naiztpūoļiz knaššõ tie’ggõ. Se u’m vȯnd ne’i knaš rištīng, mingizt ta kunāgist ka i’z ūo ve’l nǟnd. Tä’mmõn vȯnnõd pitkād, valdzikizt ja kǟranizt, ne’i ku lāinõd, ibūkst. Ne āt vȯnnõd puskāntõd pǟrlõdõks ja ēļmõdõks. Sieldõ võind nǟ’dõ tä’m valdzik-mie’raļļidi ǭ’riņi ja vä’ggi valdõ ežāǭ’rõnt, pu’nnizt kēradõks – vāldim ku amād puŗŗõd īlma pǟl. Vanāmīez siedā nǟ’dsõ ädāgõn jarā, tǭ’nd a’jjõ ka eņtš pušnikā i’lzõ. Si’z ra’bāgõn mīelõ izāizād opātõks, ku mie’rsõ ä’b tū’oḑ tuoizõn siedā nä’gtõ, mis ī’ž nǟb: si’z nä’gțijizõn eņtšõn sugūb mingi ä’bvȯņ. Ta si’z ka īend vā’giž. I’mli nai tund lǭjan le’žgõl. Ta tēriņțõn kalāmīeztõ ja irgõn tä’mkõks rõkāndõ. Tä’m ēļ ki’llõn ne’iī’ž knaššõ ku Mikī kāndla. Nai kītõn, algõ Mikīļ kārtag. Ta vȯļļi mie’rjemā, kis kalāmē’ḑi jubā lapsõld ältõn lāinõd pǟlõ ja pivāstõn a’mḑi, kis nä’gțõn tä’mmõn o’vvõ oppõrõks. Bet tämpõ vie’d allõ vȯļļid tä’m tidārõn pǟva pūogaks kǭzgõnd. Ne tunnõd paldiņ lǭtõld kuodāj ja ni ä’b pä’zzijid si’zzõl: kalāmī’ed ānkaŗ vȯļļi kū’oḑõn uks allõ, la’z ni kalāmīez vȯlgõ ne’i jõvā, tulgõ nustām sīe sǟ’ldõst jarā. Ja ta kutsõn Mikīļt ka eņtš tidār kǭzgiņi kiltõm. Vanāmīez kutsõmiz pǟlõ kītõn vastõ, ku ta mie’rjemān uskiji julgstiz, koks set ta pä’zzõn sīņõ alā. ie’rjemā muidlõn, võttõn kalāmī’e kä’dkuorrõl, la’gtõn ežāǭrõnõks tä’m sīlmad vi’zzõ ja sīlmapilksõ vīnd tä’m lǭjast ulzõ mie’r pū’ojõ je’dspēḑõn.