Nei um mierjemā pand ōrõn immaŗ pǟ tegīž tämmõn un tūond laijõ tāgiž. Bet ni um vȯnd tikkiž neijen vȭrõz tämmõn – äb se lōja, äb se kalāmīed, äb Pētõr, äb midāgõst äb ūo vȯnd seļļi, neiku ta um jettõn. Ni ta um tund aigõ, ni vȯnd tikkiž amād kōrandõd at vȭrõks ienõd, mitikš rištīng äb ūo tǟnda tundõn emīņ. Un ku ta ni um irgõn kītõ, kus ta ni um kǟnd un vȯnd, siz ar mǟdlõnd, ku vanāst va’ņšti āigastiņ ikš kalāmīez kalād veijõs um järā kaddõn lōjastõ, un ne atõ sōnõd nǟ’dõ, ku se um se īž kalāmīez. Se kalāmīez um rikkõks sōnd, tämmõn sūr kalād-voņ vȯnd. Se sīlmadōrõn um pīlõn pa-mǟ’dõltõbõks.   Kl 40 Ikškõrd ikš ǟma ie-iedõn suormõz un vier jūokšõn lu’m pǟlõ. Ta um kītõn, laz tämmõn vȯlk selli tidār ku lum. Un nei um sindõn vālda tidār punnist poskudõks. Ǟma nuokūolõn, mīez võttõn tuoiz naiz. Se īd pǟvan trietsõn sīe tidār jedspēḑõn.