Ku ni at vȯnnõd kōzgõnd loptõd vastõ uomõgt, siz um mierjemā kītõn nei: “Ni ma vīb sīnda kuodāj.” Jedmõl kuodāj vīmõt ta um kītõn: “Ma sinnõn āndab pa-ab mǟdõltõbõks nēšt kōzgõņišt midāgid.” Un andõn īd iskēratõd sīlmad-ōrõn un kītõn nei: “Ku sa siedā gläbūd, siz sīeks sa sōd rikustõ (~ līd rikāz) . Minā eņtš nīn nustāb sīestõ kuožõst järandz mūzõ kuožõ, sīest ku seļļist mīed lǟbõd iļ min nīn iļ, kienstõ minā kārtab (ne at vȯnnõd ne damp-koigid) . Siedā aigõ sōņi kamät min nīn vȯļ täsā, tēg vejist vagās āigas; bet ku minā līb eņts nīnõks jedspēḑõn, siz täddõn pūgõbõd touvõd.” Un sīest ka palditõn touvõd vȯļļid īdõ kabāl. Vaņšti ku se nīn um vȯnd Kūolka nanā kilgsõ, siz at vȯnnõd vagād āigad. Nei um mierjemā pand ōrõn immaŗ pǟ tegīž tämmõn un tūond laijõ tāgiž. Bet ni um vȯnd tikkiž neijen vȭrõz tämmõn – äb se lōja, äb se kalāmīed, äb Pētõr, äb midāgõst äb ūo vȯnd seļļi, neiku ta um jettõn. Ni ta um tund aigõ, ni vȯnd tikkiž amād kōrandõd at vȭrõks ienõd, mitikš rištīng äb ūo tǟnda tundõn emīņ. Un ku ta ni um irgõn kītõ, kus ta ni um kǟnd un vȯnd, siz ar mǟdlõnd, ku vanāst va’ņšti āigastiņ ikš kalāmīez kalād veijõs um järā kaddõn lōjastõ, un ne atõ sōnõd nǟ’dõ, ku se um se īž kalāmīez. Se kalāmīez um rikkõks sōnd, tämmõn sūr kalād-voņ vȯnd. Se sīlmadōrõn um pīlõn pa-mǟ’dõltõbõks.   Kl 40