Ku kīela tulāb kakštuoistõn, siz akkõbõd kuŗēd rī’sõ daņtšõm. Ne daņtšõbõd un vaņtļõbõd, mis se pa-svē’r um, mis sǟl magūb mōsõ. Ni amād tulbõd kubbõz un vaņtļõbõd, mis se um pa-svē’r – seļļistõ mitikš äb ūo vel nǟnd. Ni ne lǟbõd kodaiz (!) īd vanā-vanā kuŗē tagān, laz se tulgõ vaņtļõm siedā zvē’rõ. Ni se vanā attulāb, bet se äb võit nǟ’dõ. Siz ikš piški nūoŗ kuŗē võtāb rī’ tūrstõ ī’d ang, nustāb sīe vanā kuŗēn sīlma rips-kōrand ilzõ, laz ta võigõ nǟ’dõ. Bet se vanā kurē kītõb ne’i: tämā um kil vanāks nuojellõn, tämā um kil mingiži un äb-mingiži nǟnd, bet seļļõst zvē’rõ ta vel äb ūo, kien molmõs tutkāmõs um pǟ, – “ni, lapst, mäddõn um urgõmõst: se zvē’r mēḑi võib sakīskõ!” Amād jūokšõbõd jedspēḑõn, agā agā vanā īeb ikšiggiņ. Kakš mīestõ puggõbõd koțštõ ulzõ, võtābõd ne pīlgõst vitsād un rabbõbõd sīe vanā mō’zõ. Sīest āigastõ mititkš kuŗē iz tul jemițõt rī’jõ.   Kl 2 Ikškõrd um je’llõn ikš izānd. Siz ta um eņtš kutšõrõks ikškõrd izbroutšõn. Broutšõs tämā um murdõn rattõd kațki. Sǟl tegīž äb ūo vȯnd kougõn ikš kaļāj. Ni ta um vīnd ne rattõd smēḑõ sīe kaļāj jūrõ. Kaļāj um ne rattõd satiend un kizzõn īd rubīļ. Izānd um andõn sīe rubīļ, bet um iend kõzizõks. Ni ta um kītõn: “Vȯlks ma īž kaļāj, äb vȯlks sīe rubīļ āndamõst. Ni ta um lǟnd kuodājõz eņtš moizõ un kītõn eņtš kaļājõn, jūŗiks-pǟvan neiku ta līb jedspēḑõn.”