Ta um lǟnd kuodāj. Neiku ta um sōnd tubā uks jūrõ, nei ta um tiend vāldiņ sīe suka-vaka, laz sōg täm kuod-jelūd siezõ knaššõ pilsǟtõ. Nei um vȯnd tegīž neiīž knaš pilsǟt. Bet se um vȯnd īe vel. Ku päp um nūzõn ildzõ, siz ta um ievaņțlõn, ku sǟl um nei knaš pilsǟt. Päp äb ūo uskõn, ta um nuopiezzõn eņtš šīlmad un siz um vaņțlõn, bet um vȯnd vēl ju knaš. Nei ta um nustõn eņtš jemānd ildzõ, un se um vaņțlõn neiīž un brīnõn. Nei um amā päp-moizõ ildzõ nūzõn un at brīnõnd. Päp um kītõn, laz amād võtāgõd kadāg oksā un nuo-ȭrõgõd eņtš sīlmad (~siļmi) , laz äb blōḑõgõd. Ne attõ nuo-ȭrõnd amād eņtš sīlmad tuorõzõks, bet ku um vȯnd, siz um vȯnd. Se nūoŗ pȯis um vȯnd kuŗē ī’ž. Kurē um tund tagān sīe amā nuorõmõzõn. Un kamät um vȯnd kestār jedspēḑõn, nei kōgiņ um vȯnd sindõn kestār naizõn ikš piški pūoga. Bet kestār siedā äb ūo tieudõn. Bet ku ni kurē um tund tagān sīe piškizõn, siz kil kestār äb ūo tōnd andõ, bet äb ūo mittõ midēgõst võind tīedõ: mis um vȯnd tõitõt, siedā um vȯnd āndamõst. Nei kurē um võttõn sīe piškiz pūoga un lǟnd eļļõ munt kurēd jūrõ. Ku kurēd siedā attõ ievaņțlõnd, ku kurē-kēņõg tūob īd piškiz pȯis, nei ne attõ irgõnd daņtšõ, neiku kēņigõn um vȯnd viskõmõst sīe pūoga mōzõ un um vȯnd atnutāmõst nēḑi. Bet se piški pūoga um ka’zzõn sǟl jõvist. Bet ku ta um iend ju sūrõks, siz ta um vȯnd vägi ōldarz: mis set ta um nǟnd, a’mmõ ta kōļõn suormõks. Īd pǟva ta um nǟnd, a’mmõ ta kōļõn suormõks. Īd pǟva ta um nǟnd, ku ī’ds tubās pīlõb sūr kațļā un vazār. Se piški kestār-pūoga um lǟnd un um võttõn sīe vazār un kloppõn pids siedā kațļõ, nei ku amā eļ um dõŗžõn. Nei amād kurēd attõ ailõnd kītõm kurē-kēņigõn. Nei kurē-kēņõg um kutsõn piškiz kestār-pūoga eņtš jūrõ. Nei piški mīez um tund kēņig jūrõ. Kēņig um ki’zzõn, mikšpierāst ta nei tīeb. Ta um kītõn, ku tä’mmõn um pitkā āiga. Kurē-kēņig kītõb: “No, siz li kuodāj, ja sa võid sōdõ le’bbõ ukst.” Kestār-pūpga kizūb: “Mis sǟlõ je’dsõ um?” Kurē-kēņõg kītõb: “Sǟlõ ju attõ uks vakțid, ne ju äb laskõt sīnda le’bbõ.” Kestar-pūoga kītõn: “Kil minā sōb.” Nei kestār-pūoga īrgõb lǟ’dõ jedspēḑõn. Neiku ta sōb uks jūrõ, siz ta tulīt sīen dūrõks riņdžõ si’llõ. Nei se kurē īrgõb ourõm, kamǟrt munt kurēd sōbõd glōjbõn, set koņtš kesār-pūoga eļšt ullõ un lǟb eņtš izā kuodāj. Bet ku se piški kestār-pūoga sōb sīņõ, kus ni vȯlks se ko’d, bet äb ūo emiț seļļi, bet um ikš šūr knaš pilsǟl. Ta lǟb sīņõ si’llõ un kizūb, voi äb ūo mingi kestār seļļi um seļļi. – Nǟ’, um kil, mis tō’b? – Ta um kītõn: “Mittõ midēgõst. Ma ju um sin pūoga, mis sinā kurēn āndõst. Nei kestār um īd jālga pǟl īd daņtšõn sīest luštõst, ku pūoga um konnõ. Un pūoga vel paldīņ um je’lsõ.”