Ta um ikškõrd lǟnd tuoizõ kōrandõ. Ta um nǟnd, ku täm knaš neitst (~ nai) istāb sǟl. –“Kus sa min nai ūod sōnd tǟnõ?” Toi mīez um kītõn: “Kui? Se um min nai! Kui sa siedā võid sōdõ?!” Un äb ūo andõn. Un se mīez, kis um nuo-akkõn täm sīest oksā oukst, um iend tijāks un se toi mīez um je’llõn nagrõs. Se nai um vȯnd jedmõl sīe tuoiz mīe nai, bet ta um vȯnd kurē’st apsǟstõd, sīepierāst ta um võind kǟ’dõ pa pāinaks. Kis um mingi burā, se um kurēst apstǟstõd ka. Kūlõn Bärtold Marī kä’dst, kis um sindõn Pitrõg-kilās, nēļa-ki’mdõ ikš āigastõ paldīņ vanā.   V 58 Kurē un jumāl Kurē un jumāl attõ sasǟdõnd, ku ne stōdõbõd naggiri. Jumāl um ki’zzõn kurē kä’dst, mingõz tutkām ta tō’b vīļast, voi aliz, voi pēļõz. Kurē um kītõn jumāl pǟl: “Sōb nǟ’dõ, ku ne kazābõd.” Jumāl um kītõn: “Äb, paldīņ um kītõmõst.” Kurē um mõtlõn un kītõn: “Sīe pēļõz.” Siz jumāl um kītõn: “Nujā, sin līb se pēļi un min se a’lli.”