Võttõn īd va kaloš (!) un āita tagān lieudõn tuoiz. Jūokšõn näntkõks mõtsõ zīḑõn vastõ. Zīḑ broutšõn pids riekkõ un nǟnd, ku kaloš (!) mōs. Broutšõn jeddõpēḑõn. Ievaņtļõn sīe tuoiz: “Oi, täsā līb tiera pōr!” ienuttõn zīḑ. Iekõn rattõst uldzõ un ailõn sīen ežmõzõn tagān. Īž lǟnd lambõks kuodāj. Zīḑ tund tāgiž galošõks nei luštīgõl sviļpõs, ku ni līb juvā nuopeļļõmi - eņtš kakštuoistõn kopikt sōb iļ sīe pōr. Lǟnd rattõd jūr apvaņtļõm, voi liebi tämmõn se lāmbaz um. Bet nuobroutšõn sīe eņtš perīnaiz jūr, kus ta ežmõz lambõ vȯļ vostõn. Zīḑ mõtlõn: “Ak sa vȯņ! Pois tegīž iļ sīe āiga rattõd jūr, lambõ uldz un kuodāj. Bet brīnõmõks toi lāmbaz tegīž äb ūo rattõd sizāl. Zīḑ um lǟnd pigā mielstõ järā. Sasmagās nei dikți ta um ourõn, ku amād zīḑõd saailõnd tämmõn immar. Emīņț ta äb võind isnuttõ: “Oi zīḑ, zīḑ! Un nei paldīņ vel zīḑõd kārtabõd rištõst neiīž ku kurē.  Kr 61