Iekõs aizakkõn jālga täpand tagān un nuokīskõn amā täpand un ailõn jarā kui-jen set sõitõn, īdst-īd vaņtļõn tāgiž, voi set äb ailõt tämmõn lapsõks tagān. Äb võtām kurēn sīe pa-vigāks, ku ta iz samuošta, ku iļ laps apgōdimi (!) sai jumāl pǟl kītõd, äb täm pǟl, un ku paldīņ ne set īrgist lapsta tiedõ. Kurē aizailõn īd mõtsānaigõ un apistõn kūzõ alā. Vīmõ kil äb ūo emiņț saddõn, bet ta vȯnd dikți väzzõn ailõmõstõ. Tund ikš mīez naizõks. Sǟl vȯnd zuogõ mōsõ. Mīez kītõn: “Kurē tegiž täsā nuokīskõn!” Kurē mõtlõn: “Vot nälaima - tūļ apviskūb zuogõ, kurēn sī un nim vel līb näntõn zuogidi tiemõst!” un ailõn ädaläbats jarā īdõ nītõ. Sǟl vȯnnõd vārza lūd. Perīmīez tund un ievaņtļõn lūḑi un kītõn: “Kurē tegiž vārza jarā siend!” Kurēn vȯnd nälaima amši, kus set lǟnd, un ja midegst vȯnd nuotiedõd, siz mūžõm kurēn sī. Kurē riek pǟl sōnd īd neits käddõ un tōnd siedā mõtsõ vīdõ un izpīkstõ neits kädst, bet neits eitõn rišt jeddõ un kītõn: “Se um kurē sī, ku neitsõdõn attõ lapst.” Ku kurē nǟnd rištõ, ku neitst ētab, laskõn neits vāldiņ un ailõn kriukõs-räuvõs eļļõ. Ku vanā kurē kizõn, mis tämmõn vigā um, ta emīņț äv ūo sūst ulzõ sōnd nuokītõ ku “rišt, rišt!”. Vanā mõtlõn, ku mingi eļļõ tuob rištõ, klõkšõn vǟrõd vizzõ un urgõn naiz sǟlga tagān louvõl. Piški kurē iekõn tagān, naggõl pǟl sakīskõn bikšõdi, uzsaddõn jemān pǟlõ. Sa mõtlõn, ku vanā um un ku ta tōb tegiž, kīskõn eņtšõn mag tutkām paļļõks, irgõn siz äbțõ pūogan aža ulzõ võttõ. Pūoga ežmõks äb ūo aru sōnd, mis jemā tämstõ tōb, bet ku ta ienǟnd pōļast jemā mag tutkāmt, ta tulīņ aru sōnd, ku jemā tǟndapa-vanāks um pōrmõtlõn, bet äb ūo midegst kītõn, bet jellõn jemāks ie lebbõ, koņtš joud piepūtõn. Jemā brīnõn, ku ni vanā neijennõ võib un nei juvā um, ku mit sug äb kīsk. Bet ku juvist apvaņtļõn, nǟnd, ku pūpga. Vȯnd kil ežmõks äbi pūoga jedst, bet neiku vanā äb ūo nuonǟnd - se um sīe irmõks, ku pūoga kītõn, ku rišt tulāb, maggõn vīž kūdõ, neiku mittõ likkõn ka äb ūo. Vanā nai agā agā nuor kurē-jemā sīe ie iekōļõn, ku pūogan ju juvā um ku vanān, un jellõn pūogaks, neiku eļ dõržõn. Un neikurēn emōņț äb ūo vȯnd mō pǟl lēmõst neitsõd jūrõ, bet jellõn pids eļļõ jemāks. Kr 55
