Kui kurē poisõd voltsõ neitsõd jūr lǟnd Se um vȯnd vaņtšti, ku vēl mäd kurē um pȯis vȯnd. Nǟnd ta īd pūolpǟva ȭdõg, ku täm izā vanā kurē lǟb naizõn kilgõ un sǟl midegst tieb. Pimdi ka vȯnd, ta äb ūo sieldõ nǟnd, mis vanā sǟl tieb, bet neijen ta um nǟnd un kūlõn, ku lovā tšīkstõb un vanā pids louvõ likūb. Ta nuttõn: “Izā, mis sa tied?” - “Pfu māita, ku sa mīnda nuoädagtiz, pigā mūrdiz järā!” kītõn vanā. “Mis sa sǟl ǟmaks tied un mis sa tōšt jarā murdõ?” kizzõn pūoga ūd pǟl. - “Rumaļi, li neitsõd jūrõ, mis sa täsā vakțud un kizūd! Ma tieb sinnõn veļidi un sõzari.” Kurē apēḑõn un lǟnd neitstõd jūrõ. Riek pǟl uztund pițki un vīmõ. Ta puggõn īd āita pǟl vōrõz. Ta kūlõn, ku allõ āitas ikš pȯis īd neits kädst midegst sǟdõb un neits kītõb: “Bet ku līb läpš, kis siz tǟnda apgõdõb?” Pȯis kītõn vastõ: “Se, kis illõ” un irgõn sīe neitskõks jellõ. Ku kurē kūlõn, ku pȯis siedā kītõn, laz gōdõg se, kis illõ, ta mõtlõn: “No vot māita, min vēl līb nänt läpši sietõmõst!” un ailõn āita pǟld mōzõ. Iekõs aizakkõn jālga täpand tagān un nuokīskõn amā täpand un ailõn jarā kui-jen set sõitõn, īdst-īd vaņtļõn tāgiž, voi set äb ailõt tämmõn lapsõks tagān. Äb võtām kurēn sīe pa-vigāks, ku ta iz samuošta, ku iļ laps apgōdimi (!) sai jumāl pǟl kītõd, äb täm pǟl, un ku paldīņ ne set īrgist lapsta tiedõ.