Perīnai pallõn: “Vȯl nei juvā un aizvī min pūogan rōški ōriņi un leibõ - skuolsõ ju um vajāg.” - “Nänä, siedā ju tikkiž võib nuovīdõ, ” atkītõn mīez. Un perīnai sapand koț sillõ ōriņi, veššõ, leibõ, vȭitā, vozzõ, mõukõ un vēl rōdõ ka īd pūol tuontõ (~vīžsaddõ rubīļțõ) , laz nuoāndag siedā täm pūogan. Mīez set nagrõn īd, ku nei muļki rišting, kientõ nei aššõ võib piepiettõ un kis uskūb, ku touvõšt võib mō pǟl attūlda. Võttõn koț sälgõ un lǟnd kuodāj, nopiddõn ōriņi, nosiend leibõ, vȭitā, vozzõ un mūdõ, mis sǟl um vȯnd, istīrõn rōdõ un äb ūo lǟnd mit sug touvõš, bet jellõn pids passouļțõ un piettõn kievāmmēļiži roušti un apēțõn un mitiņțõn ēņšta muļkiz rouv juvāmõks, koņtš kuolõn.  Kr 54 Kui kurē poisõd voltsõ neitsõd jūr lǟnd Se um vȯnd vaņtšti, ku vēl mäd kurē um pȯis vȯnd. Nǟnd ta īd pūolpǟva ȭdõg, ku täm izā vanā kurē lǟb naizõn kilgõ un sǟl midegst tieb. Pimdi ka vȯnd, ta äb ūo sieldõ nǟnd, mis vanā sǟl tieb, bet neijen ta um nǟnd un kūlõn, ku lovā tšīkstõb un vanā pids louvõ likūb. Ta nuttõn: “Izā, mis sa tied?” - “Pfu māita, ku sa mīnda nuoädagtiz, pigā mūrdiz järā!” kītõn vanā. “Mis sa sǟl ǟmaks tied un mis sa tōšt jarā murdõ?” kizzõn pūoga ūd pǟl. - “Rumaļi, li neitsõd jūrõ, mis sa täsā vakțud un kizūd! Ma tieb sinnõn veļidi un sõzari.”