Pois un pūoj tūļ Ikš piški poiški um istõn jougaigās un siend vȭidagsleibõ. Seļļõst nuord polākõd attõ siemiz pǟl ku ibbist. Krūodznikā kītõn eņtš naizõn. Ne sarõkandõnd: iezõ ku poiški magūb, lǟb un nuosalāndõb siedā lōdaōrõnt. Kītõn tuoista, kolmõnt kõrd - ka mittõ midegõst. Ku sa kītõn täm pǟl: jōsõ sit! Siz ta sitūb kuldiži dukatidi.” Krūodznika vaņtļõn leb võțimouk, mis siz ni līb poiškizõn. Ta um kūlõn, ku poiški kītõn: “Jōsõ sit!” Un jōsõ sittõn tīera duțš kuldiži dukatidi.
