Pivā Peitõr va zōldatõks lǟndõd juo krūogõn. Ne nuolǟnõd sīe kēņig jūr. Pivā Pētõr kītõn, ku ta um kūlõn, ku kēņig tōji īd laps. Kēņig kītõn: “Mis sa täs ab-blōḑõd! Pētõr apvaņțlõn un kītõn, laz pangõ tulīņ īd kațļa vietā kiemõ un siezõ tubbõ algõ mit-ītõ laskõg, kus ne kōdskiņ at sīe lapsõks. Zōldatõ ta ka äb uõ võttõn eņtš jūrõ, bet aijõn ulzõ. Ta um istõn ōjsõ un vaņțlõn. Jumāl kūlõb, jumāl vaņțlõb, kuŗē pimdi, kuŗē kurli, se äb või täsā sieggõ tūlda, laz se neitst iegõ jellõ!” Lūd irgõn krakšõ un lǟdõ kubbõ, bet lejā äb ūo suggõn pǟlõ. Ku se souv um nuolǟnd tegiž, siz um neitst istõn eņtš kuldiz lovā pǟl un nagrõn un rõkāndõn pivā Pētõrõks. Kēņig um vȯnd nei luštigõl, ku tōnd andõ pivā Pētõrõn pūol valstõ un vel tidār jūrõ. Ku zōldatõz siedā um kūlõn, iekõn ka ta ōjstõ ulzõ un īž eņtš jūr nagrõn: “Ni set līb jelāmi! Mingiz ie ma ju võib sīe knaš kēņig-tidār jūr ka nolǟdõ, laz kil ta līgõ pivā Pētõr nai, bet siestõ äb ūo viggõ!” Bet mingi brīnõm tämmõn vȯnd, ku ta kūlõn, ku Pētõr mittõ midegst äb võtā, äb vīž rubīļt kuldõ kah. Zōldatõz dutskõn tämmõn kilgõ un kītõn: “Voi ša ūod muļki agā agā ied muļkizõks?! Pētõr kil um kītõn: “Se äb ūo juvist, bet ikš-täuž kah.” Nolǟnõd seļļi kabāl. Pētõr vaņțlõn kiellõ un kītõn: “Je ni jumālõks, drougõz, min um lēmõst tāgiž eņtš kodai, bet tijaks ma sīnda äb tō jettõ, ma āndab sinnõn eņtš koț.