Pūts-spīegiļ irgõn irgõn roppõ. Izānd iend Pūts-spīegiļ pǟl kõzizõks un kītõn: “Ja ma vēl sīnda ikš-kõrd eņtš mō pǟl [nǟb] agā agā eņtš novadā sillõ (!) , siz ma laskūb sīnda mōzõ!” - “Ku se izānd mēļ nei um, siz sǟl mū äb või midēgst tiedõ, ” un lǟnd jarā ju kougõn (!) . Nei Pūts-spīegiļ lǟnd īdõ lazrettõ. Sǟl doktār um kītõn, ku tämmõn voļļi nälaimā, ku nei-jennõ ruiḑi un mit-ikš äb sōji tierrõks. Pūts-spīegiļ kītõn, ja tämmõn āndab tuontõ rubīļț kūlda rōdõ, siz ta nuo-arštõb tikkiž iļ kolm pǟva tierrõks. Kolmõz pǟvan äb ūo vȯnd mit-ikš rujā emīņț. Doktār vȯnd nei luštīgõl, ku andõn vēl toiz tuontõ rubīļt ka Pūds-spīegiļõn jūrõ. Neļļõz pǟvan tunnõd amād rujād lazrettõ tāgiž, nei ku lazret um vȯnd vēl .ie täuž äb ku ežmõks. Doktār zǟlõn kil, ku um paspēļõn kakš tūontõ rubīļt, bet äb võind emīņț (~emmit) midēgst tiedõ, juo Pūts-spīegiļ um pilsǟtst ulzõ nuobroutšõn. Pūts-spīegiļ eņtš kōd-kȭr rattõdõks [broutšõn] sīe eņtš izānd nuovaddõ, kis tǟnda tōž mōzõ laskõ. Pūts-spīegiļ nǟnd, ku tulāb se īž izānd vastõ.
