Ni ne āt broutšõnõd päp jūr, az päp nēḑi nutāg. Bet ni brūț um kītõn päppõn sa’lliz, algõ se päp pivan-pǟvan nēḑi nutāg, ku täma äb lǟ’ sie pȯisõn, ku se pȯis um vīlkatõks un um tōnd täm järā kīskõ riek pǟl. Siz ne āt kodai broutšõnd, bet neitst äb uo sie pȯisõn kītõn midāgid. Konnõ brūț um kītõn eņtš vanbistõn, kui täm um vȯnd sie pȯisõks. Pierrõ se pȯis um sōnd tīetõ, ku se meitst um päppõn kītõn, algõ nutāg, un ta um kītõn nei: “Koks ma vȯnd siedā teudõn (!) , ku sa min äb tu’l emīņ, siz ma vȯlks sin järā sīend rek päl!”   Kr 13 Ikš piški läpš, skuțk um nǟnd, ku täm rišt-jemā pu’ggõn leb jūr-alīz le’b un iend pa vīlkatõksõks. Ni se skuțk um tīend nei-īž un um iend ka pa vīlkatõksõks. Bet äb uo moištõn tāgiž pu’ggõ emīņ. Siz ta (u) m lǟnd eņtš kodai un pu’ggõn jemā kil-louḑž ala. Neitst uoņdžõl lǟnd jovām un kūlõn, ku šnukstõb lōdan allõ. Ta (u) m vaņtļõn un lǟnd tu’bbõ muntõn kītõm. Amād āt tunnõd vaņțlõm. Kīņḑõld juokšõnd su’d-lapsõn, un ne āt ra’bbõnd täm mō’z. Ni võttõnd nō’gõ mōz un nǟnõd, ku um nänt piški tidār. Siž jemā lǟnd rīḑļõm rišt-je’mmõ.