Ni Gušt broutšõb kodai. Õbbi pīerslõb ikškõrd, siz toista kõrd, siz kolmõz kõrd. Ni vana võtab tšuba (~āinad-koț) un laskūb pǟlõ ma’ggõm, vodlõb, laz ni kūolõg jarā. Tulāb ȭdõg, tammõn īeb kīlma. Ni ta lǟb kodai. Ni nai kīzub: “Kus sa nei kōgiņ ūod vȯnd? Kui sudūd äb ūot sin jarā sīend?” Ni toiz ūomõg nai sōtõb täm taļļõ sittõ ētam. Ni ta vaņtļõb um mõtlõb, mis ta sieda sittõ ētab – ta raḑļõb nīemõdõn jālgad jarā, siz um rūimõ (~rūmõ) dīezgõn. Un nei ta ka tieb. Siz ta lǟb tuba jūr. Nai kīzub: “Voi sa sitā nuo-ētist?” Ta kītõb, ku ta um raḑļõb nīemõdõn jālgad jarā. Nai īrgõb räukõ: ni āt niemõd pagalam. Ni um tappõn niemõd mǭzõ. Nai sǭtõb, laz ta läk sie vȯzā jarā pilsǟtõ. Ni ta broutšõb. Ni tulab tämmõn vastõ piņīdi un ne utābõd of-of. Un ikš um vȯnd selli sūr īd-silmi (~ īd sīlmaks) piņ. Ni ta um irgõn piņidõks sǟdõ sieda vȯzzõ, kui-jen āndabõd tä’mmõn. Un se ikš-šīlma-pi’ņ um kītõn “of!” – “Nänä’, ku sa tō’d, siz ma sin āndab sie vȯzā.” Ni ta um gǭ’žõn rieggõ (z) immõr, laz piņīd siegõd ni. Uomõg ta tulāb rō’tagān. Ikš-šīlma-piņ vēl sīeb jūrõ. Ni ta kizūb sie kä’dst: “Maksa min rō’!” Bet se utāb set vastõ of-of. Ni Gušt īrgõb ra’bbõ tǟnda. Piņ ailõb kodai, ta tagān. Piņ ailõb ōjõ si’llõ – tämā täiz pūkõks tšoškūb (~siskāb) tǟnda un ōŗõb: “Ānda rō’, īd-sīlma, ānda min rō’!” Sǟl ōjõ um vȯnd ikš īd-sīlma miez, um paikõn ōjõ un se um mõtlõn, ku täm kä’dst kīzub siedā rō’dõ. Se kītõb: “Mis sa tō’d, äb uo sinnõn rō’dõ āndamõst!” Gušt set ōŗõb: “Ānda min rō’!” Ni sīen vanā-miez um vȯnd kolm kopīkt jūs, andõn tämmõn se kolm kopīkt. Gušt um vȯnd luštīgõl un um lǟnd kodai. Nai um īrgõn räukõ, ku sīeks äb sō ūdtõ nīemõ. Siz rovz āt sa-eitõnd rō’dõ tä’mmõn, siz um nuovȯstõn ūd nīem. Siedā ma varbūt ku lugīz kah.