Kr 8 Ikškõrd vȯļ ikš piški štants. Īd pǟva se štants priekšnika võtiz pǟgiņ rō’dõ. Štants priekšnika kītiz, ku ta äb uõ nǟnd mit-ītõ. Slikti āiga perast (!) tämmõn voļ igž žārka īņe un ta pōliz, laz ta ad-vēļõg eņtš tubbõ pānda. Bet sie zārka ta vēļiz. Ni iezõ annad magist knaššõ. Bet sie štants priekšnikam īrgiz sidam poddõ. Biedõr tämmõn vȯļ järā kuolõn, tämmõn vȯļ nei slikti dūš, -ni ta lekš vaņtļõm nēḑi jära – kulõndi, mis ne tiebõd (~seda zarkõ) . Täma tei uks vādiļ. Nei täma ieneiz ku se (!) vȭrõ zārkam kōņtš likiz un sormõd voļ-țe zārka kōnd va’isõ. Ni ta ädagiž järā, ku se äb uo järā-kuolõn vȯnd, mis ta um tuond sīnõ, bet se vȯļ jēls rišting sǟl zārkas. Nei ta istīz sie zārkan pǟlõ, un se, kis sǟl zārkas vȯļ, se īrgiz ouŗõ, ku täm sormõd pīkstõb kațki. Ni ta neiz, ku ne vȯļți kakš uņțapaid. Nei täma kieriz sie zārka immõr un pasī pūḑi pǟlõ, mis ta sai. Un siz lekš tellefōn jūrõ un tellefōnõks rõkandiz, laz tulgõ toiz štantsõst tämmõn a’bbõl, ku ta um uņțapaid kä’ds. Bet ni vȯļ se toi, kis lekš järā, se vȯļ uks tagān un se a’rtiz uksta un tōž ši’llõ sōdõ un kizīz eņdž drougõ kä’dstõ: “Kus se piņ um sōnd?” Toi tämmõn kītiz tāgiž, ta äb tieda, kus um sōnd, voi um urgõn järā, laz tulgõ tämmõn abbõl, ku ta līb pagālam. Un se štants priekšnika pīliz ukš jūs sizal-pēd’õn, un uņt’apai ullõ-pēḑõn īrgiz zōigõ uks võțim ulzõ un īdõ kabal ōŗiz, laz laskõg täm si’llõ. Toi kītiz vastõ tämmõn, tāma ä või sōdõ: se zvēr um pand tä’mmõn pǟlõ nei-jen pūḑi, ku ta līb pagālam. Ni ta zōjgiz seda uksta kațki un siz sai võțim uldzõ. Ni ajīz käd le’b, tōž uks vādiļ tiedõ, siz se štants-priekšnika raḑļidz mȭkõks täm kä’d jära. Un sie eņts minuts atratstist tämmõn a’bbõl seis miestõ un võtist ne uņțapaid vi’zzõ. Un ta īž kītiz näntõn, kui tämmõn um vȯnd. Kr 9
