Pūošõd ītõ kabāl at vīnõd addõrz taļļõ, uks alā. Se vanā perīmīez um lǟnd taļ jūrõ ibbiztõn sīedõ āndam. Nekā ta um tīend uks vāldiņ un lǟnd taļļõ, siz ta um astõn addõrõn pǟlõ un ädāgõn järā. Nuoāļõn tubbõ un nuttõn: “Li-Li-Līž, mä-mäd nīemõd pa-pagalamõd!” Perīnai um āļõn taļ jūrõ silmad pǟl sadiņ. Ku nuotīend uks vāldiņ, siz um nǟnd, ku addõrz um uks allõ, un võttõn addõrz (!) un viskõn jedspēḑõn. Pūošõd taļ tagān sīe nuokūldõnd un ku perīnai um nuolǟnd tubbõ, siz ne atõ võttõnd addõr un vīnõd jedspēḑõn. Siz perīnai um kītõn: “Až vel se addõrz līb täsa, siz ma pieksāb täm poḑiks!” Se addõrz um vȯnd Saņțõn.  Ikš mīez um broutšõn pilsǟtõ un riek pǟl um ju vȯnd īe. Perīnai um kītõn, ku pīedrõbs vȯļļi spūokidi. Mīez um kītõn, ku tämmõn äb vȯļļi spūokist irm. Ta um vieddõn eņtš rattõd pīedrõbõ un īž maggõn rattõs. Siedā rōdõ um vȯnd neijennõ, ku rattõd at vȯnnõd tǟdõd. Perīnai um andõn vel rōdõ sīestõ, ku ta vȯļļi aijõn spūok pīedrõbst ulzõ.  Sr 109. Mōrijemā. Ikš mīez um tund kilāst kuodāj. Ta um lǟnd sounõ vaņțlõm, kis ne sǟl attõ. Siz tämmõn um eitõn nei irm, ku tä äb ūo tieudõn, mis ta laz tīegõ.