Ta um lǟnd kuodāj un irgõn kouvõ. Rōz āiga pierrõ um tund nǟdõb kațļā. Ku ni um võttõn kațļā ulzõ, se um vȯnd õbdõ täuž. Ni kaļāj um vȯnd rikāz. Rovz at rõkāndõnd, ku kaļāj um rōdõ lieudõn. Laz võig mingiz rōz nopiddõ salliz, siz ta um vel ītõ kabāl taggõn. Ikškõrd um tund ikš izānd, laz tagāg ibīzt. Smēḑšõ ta um nǟnd siedā kațļõ. Sǟl sīe kațļā pǟlõ um vȯnd midēd kēratõd. Sīestõ izānd um kizzõn, kus ta sīe kațļā um sōnd, ku sǟlõ vȯļļi kērtatõd pǟlõ: “Sīe kațļān kakš tīedõst allõ vȯļļi vel ikš kōd sūrit kațļā kuldõ. Kaļājõn um vȯnd lušt. Ta um kītõn, ku ta vȯļļi vȯstõn tõrgstõ īd vȭrõ kädst un kis siedā tīedab, kus se kūlda um. Ni rovz at irgõnd rõkāndõ, ku kaļāj vȯļļi lieudõn rōdõ. Se pagāst, kus ta um jellõn, se um vȯnd piški un ta um andõn jegā perīmīen stūop kuldõ un vaļānikan pūol stūopõ kuldõ, laz pīlõgõd vāgiž un algõ kītõgõ mitīdõn.  Sr 107. Burā. Pūošõd ītõ kabāl at vīnõd addõrz taļļõ, uks alā. Se vanā perīmīez um lǟnd taļ jūrõ ibbiztõn sīedõ āndam. Nekā ta um tīend uks vāldiņ un lǟnd taļļõ, siz ta um astõn addõrõn pǟlõ un ädāgõn järā. Nuoāļõn tubbõ un nuttõn: “Li-Li-Līž, mä-mäd nīemõd pa-pagalamõd!” Perīnai um āļõn taļ jūrõ silmad pǟl sadiņ. Ku nuotīend uks vāldiņ, siz um nǟnd, ku addõrz um uks allõ, un võttõn addõrz (!) un viskõn jedspēḑõn. Pūošõd taļ tagān sīe nuokūldõnd un ku perīnai um nuolǟnd tubbõ, siz ne atõ võttõnd addõr un vīnõd jedspēḑõn. Siz perīnai um kītõn: “Až vel se addõrz līb täsa, siz ma pieksāb täm poḑiks!” Se addõrz um vȯnd Saņțõn.