Sr 106. Kaļāj vȯņ. Ikškõrd um jellõn kaļāj. Īd īe kaļāj um nǟnd unsõ, ku ikš um kītõn, laz ta läkkõ īd sīlda pǟl un sǟlõ tämmõn vȯļļi kēmõst kuolm päuvõ, sǟlõ ta līedaji vȯnnõ. Tuoiz ūoņdžõl ta um lǟnd tieutõb tieutõb sīlda pǟlõ, nuokǟnd īd pǟva, tuoiz pǟva - mittõ midēd äb ūo vȯnd. Kuolmõz pǟva ta um mõtlõn: tīe ni kil īeb tagān, bet ku ni irgõn um, siz loptāmõst. Lǟnd kuolmõz pǟva ka. Kuolmõz pǟva tämmõn sīlda pǟlõ pūtõn vastõ ikš mīez. Mīez um kizzõn täm kädstõ: “Mis sinā tässõ nei jennõ tsērõd? Ma sīnda nǟb jõvā kuolmõndt päuvõ!” Kaļāj um kītõn: “Minā neiz unsõ, ku täsa sōji vȯnnõ, bet kuolmõndt päuvõ minā ju kǟb un äb midēd äb ūo.” Tuoi mīez um kītõn: “Kis unnägūn võib uskõ! Minā ka neiz unsõ, ku sīe un sīe smēḑ kīndõks allõ vȯļļi ikš kațļā õbdõ kuolm tīedõst mōnallõ.” Kaļāj um samȯistõn, ku se um vȯnd täm smēḑ ta set um kītõn: “No nei, kis unnägūst võib uskõ!” Ta um lǟnd kuodāj un irgõn kouvõ. Rōz āiga pierrõ um tund nǟdõb kațļā. Ku ni um võttõn kațļā ulzõ, se um vȯnd õbdõ täuž. Ni kaļāj um vȯnd rikāz. Rovz at rõkāndõnd, ku kaļāj um rōdõ lieudõn. Laz võig mingiz rōz nopiddõ salliz, siz ta um vel ītõ kabāl taggõn. Ikškõrd um tund ikš izānd, laz tagāg ibīzt. Smēḑšõ ta um nǟnd siedā kațļõ. Sǟl sīe kațļā pǟlõ um vȯnd midēd kēratõd. Sīestõ izānd um kizzõn, kus ta sīe kațļā um sōnd, ku sǟlõ vȯļļi kērtatõd pǟlõ: “Sīe kațļān kakš tīedõst allõ vȯļļi vel ikš kōd sūrit kațļā kuldõ. Kaļājõn um vȯnd lušt. Ta um kītõn, ku ta vȯļļi vȯstõn tõrgstõ īd vȭrõ kädst un kis siedā tīedab, kus se kūlda um. Ni rovz at irgõnd rõkāndõ, ku kaļāj vȯļļi lieudõn rōdõ. Se pagāst, kus ta um jellõn, se um vȯnd piški un ta um andõn jegā perīmīen stūop kuldõ un vaļānikan pūol stūopõ kuldõ, laz pīlõgõd vāgiž un algõ kītõgõ mitīdõn.