Ni um sīe ūoņdžõl, ni se mier-jemā um kītõn, ku ta vīb täm tāgiž teiž eņtš laijõz. Mier-jemā kītõn, ku tämmõn ātõ kuolm poigõ, jegā īdõn eņtš valst um: ikš um Fiņņõmōs Ugland jūs, valdnikā iļ Fiņņõ-mier, tuoi um Kullõn kōla pǟl Kategat īrgandõksõs, Kullõn kiv jūs, valdnikā iļ Kategat un Skāgõrak, un kuolmõz vaņīm pūoga um Gibraltarõs, valdõb Sidāmõst mīerda, ta īž um täsā mäd miers. Sīel āigal, ku mierjemā täsā valdõz, siz voļtõ nei knaššõd āigad, ku pǟrnad kazīstõ miern-aigās, neiku kalā-mīed võižtõ kīebi pǟva jedstõ ne pǟrnad oksād allõ atnovvõ. Siz ta kītiz, ku ta lǟ’b jarā tästā, ku ta täs emīņ äb pī’l, ku täsā īrgõbõd kǟdõ seļļiz vȭrõd ro’vzt, vȭrõst kīeldõ rõkāndõbõd un seļļist rōda-ažādõks, rōda-mȭkõdõks lopštõbõd [globštõbõd?] – ta siedā äb tō’, ta lǟb jeds-pēḑõn amā eņtš nīnõks. Un ta kītõn: un siz līb touvõd un slikţid aigḑi. Un siz ta um vändõn teiž pǟ sīe muskantõn eņtš širts sil un tūob laijõ teiž. Un andõn mīmtõn ka siedā muskantõ – knaš sīlmad-ōrõn, pu’nnist strīpõd sizāl. Ōdõmõz äb-īt äb ūo nǟnd, agā agā se um ma’ggõn eņtš ūnda. Ni pitkā Jǟkõp kītõn, ku ta nei um sīe īe istīend. – Ta äb usk. Nägţõn sīlmad-ōrõn – siz ta kil um uskõn, ku seļļist sīlmad-ō’rõnt täsā mō pǟl pavissõm äb ūo. Ni ne āt irgõnd eņtš võrgidi ulzõ vieddõ – ni um vond nei-jen ka’llõ sizāl, võrgõd tǟ’dõd, ku knappõ set um notūond lōjaks aigõ. Tämmõn um vond emīņ nēḑi tidāri, mū mier valdnikād agā agā voļtõ ne kuožālist tegīž. Ne kalā-mīed at nuotunnõd aigõ, vieddõnd eņtš lōja ilzõ nei um tulīņ me’r irgõn rūtšõ, u’llõ, sūrd lāinõd su’ggõnd. Nei um se Jǟkõp kītõn: “Ni mier-jemā broutšõb mäd mierst ulzõ jeds-pēḑõn”. Un Jǟkõp nustõn vel kibārt un nuogristõn vel kibārõks. Un sīest āigastõ um ītõ kabāl sūrd touvõd un slikţõd āigad, kamǟt mier-jemā järā lekš. Sīkrõg (Sr 53)