Un ni min izā lekš sīņõ. Amā kilārovz at kǟnõd pūgõs, mitikš äb ūo võind nuoaŗštõ. Ta vȯļ irgõn pūgõ rōžki, pīkstõn nēḑi īrõdi un ni sai nīemõ tulīņ tīierrõks. Un ni ta tuļ kuodāj. Ni ta zǟlõz kil, ku īrgizt rõkāndõ, ku se sīest vȯļ vȯnd, mikš ne vȯzātēmpõd vȯļț, ku sīe nīemõn iz ūot īrõd, ku ta vȯļ muļki. Kovāl mīez vȯļ nuopand, neiku midāgõst slikțõ iz ūo.  Sr 47 Ikš neitst um tōnd ītõ pȯisõ. Un se neitst um andõn sīe pȯisõn īd sōja, laz ta sīeg jarā. Vīgõd min krūogõ Līna jūr!” Sīestõ võib mõtlõ, ku neitst un sīe sōjaks tōnd piemaņțõ sīe pȯis, bet pa nälaimaks um piemaņțõ sīe pȯis, bet pa nälaimaks um piemaņțõn lapst.