L-188 (337) Vod-vod, se volks neiku nei vond. Va’ņšti āigastist vana rouž at tūlda vägi vōjdanõd – (kui ta ni tulks, kui ta ni – ala kērat, ala vel kērat!) Ikš-kird tu’ld at rikandõnõd eņtš va’ilõ. Se ikš um kītõn: “Minnõn um vägi slikt (!) pe’r-nai. Ta mīnda mittõ tilkõ äb vājk. Ku (u) m nopa’llõn, siz ta potkastub jālgaks (ni min tulub rāz midõkil) tunglõd laigald, laz ma kistõg jära.” (Vod-vod, ala kērat!) Se toi tu’ļ um kītõn tämmõn va’stõ (aga (aga sǟl volks vel midagid jūrõ kēratimist (?) : “Minnõn kil um vägi juva peri-nai, ta mīnda jega īdõg la’gtub vi’zzõ.” Ta (u) m sieda ka kītõn: “Kōvab tū’gidi pǟlõ nänt tunglõdõn un siz minnõn u’m ama ie lem un juva.” Nei ma (u) m kūlõn, ma äb tied; se (u) m ka taggižpeḑi, seļļi piški läpš ma voļ – sie vana Jaņi iza, se min kītiz, ; nei ku le’b u’d rāškiški set ma mǟdlub. (334) L-189
