Ikškõrd u’m je’llõn ikš perīmīez. Se u’m vȯnd vä’ggi ä’bpietäutõb rištīng: mittõ kunād tämā ä’b ūo vȯnd mi’erig jumāl antõt āigaks. Mūndakõrd tämā ä’b ūo tǭ’nd vī’mõ, mūndakõrd te’iž u’m vȯnd vajāg vī’mõ. Si’z jumāl u’m pand, laz ta ī’ž tīegõ eņtš mīelpierāst. Ni perīmīez u’m vȯnd vä’ggi luštīgõl. Ni u’m ī’d pǟva spī’ḑõn pǟva un tuoiz pǟva sa’ddõn vī’mõ. Vīļa u’m vȯnd seļļi, ku lušt u’m vȯnd vaņţlõ. Bet ku u’m attund vīļanītõb āiga un perīmīez u’m irgõn vaņţlõ ka pǟkiži, si’z u’m nǟnd, ku pǟkizt tikkiž āt tijād. Se u’m vȯnd sīestõ, ku ä’b ūo vȯnd tūldõ, kis ēdrõm põrm ä’b ūo laigāld põrmstõn. Ni perīmīez embit (!) mitikš kõrd ä’b ūo vast jumālt kurnõn (~ strīḑõn) , bet jegā reid u’m vȯnd mi’erigs jumāl andtõd āigaks. I 1924 Alfred Damberg, 9. III 1909 Sr 101 Kui tabāk u’m su’ggõn Ikškõrd kuŗē u’m kǟnd amātõ oppõs. Mitikš amāt tä’mmõn ä’b ūo tīkõn, bet kaļāj amāt, se tä’mmõn u’m tīkõn. Ku tä’m vȯ’ļ sīe kaļāj amāt no-oppõn, si’z ta u’m tīend eņtšõn smēḑ un irgõn ta’ggõ. Bet bäs a’bbõ u’m lǟ’nd pa sma’ggõ. Si’z ta u’m võttõn eņtš zeļ, kis tä’mmõn u’m ä’bţõn ta’ggõ. Ikškõrd u’m tund ikš vanā mīez kīrazt tagām. Zeļ u’m vȯnd maktig knaššõ no-oppõn ta’ggõ un u’m knaš kirrõ vanāmī’en nota’ggõn. Ni vanāmīez u’m kītõn: ”Ku sa seļļi sūr kaļāj ūod, si’z ta’ggõ mi’n ka ūd pǟl!”. Kuŗē zeļ u’m kītõn: ”Nǟ, siedā ma võib.” Kuŗē ä’b ūo sīesaggõl smēḑšõ vȯnd, bet kūldõn uks tagān, ku vanā u’m zeļļõks sprīežõn. Ta u’m vaņţlõn, või si’z zeļ notagāb ka vanā mī’e ūd pǟl. Rōz āiga pie’rrõ zeļ u’m vȯnd vanā mī’e nota’ggõn kō’dõkstuoistõn āigast vanā pȯisõks.