Lȭtstõs tienīz ni kõps Jumālt ja rõkāndiz: »Ku Lūoji äb vȯlks andõn mi’nnõn ne’i kierdõd jālgad, kui si’z kil mi’nnõn vȯlks lǟ’nd! » Vejmi Ve’jmi um amā āiga vȯnd vä’ggi tǟ’dzi līvõ ro’v tiegūs ja se um andõn i’llõpidāmizt sūŗimiz jagū mä’d ro’vvõn. Amā tǟ’dzi vȯ’ļ liestād ja sīļkõd ve’jmi, bet pie’rrõ ka brēţlizt ve’jmi. Vanāst, vel lǟndz sadāāigastõd īrgandõksõl, līvlizt vejīzt lešti liestāvõrgõdõks. Paldiņ lešti vejūb vadāks, mis sǭb vie’dtõd kīedõdõks. Kītõbõd, ku lešti ve’jjõm vadāks līvlizt vȯļļid oppõnd sǭrlizt kä’dstõ. Va’ddõ viedīzt kakš mīeztõ. Vanāst ka naizt vȯ’ļļid kǟ’nõd vadāl. Va’ddõl kalāmīed lekštõ jõvā kīela ī’dkõks, kǭ’dkõks īezõ. Amā e’žmõks lõvīzt kȭlbatõb ānkaŗplatš, kus äb ūo akkijidi – mingi pū’ojõ lǟ’nd kuo’ig, rovād ja mõitist ažād. Kalāmī’ed jõvīst tīedabõd akkijid kūožidi. Ānkaŗplatšõ ētizt ānkaŗ ja amā immar ētizt lūomidi. Nēḑi võiž vȱlda jemīņ agā agā veitim, vaņţlõs mingi vȯ’ļ liestād “kȭrda”. Vejīzt lȭinagstaigõ sǭņõ. Bet až vȯ’ļtõ vȯ’ļtõ jõvād kalā lūomõd, si’z ka kōgim. Ȭ’dõgspūol kalāmī’ed rǭz novīzt ja si’z teitõ kõrdõl eņtš ve’jmiz ažād: āigizt ja laskīzt kieuži, parāntist va’ņḑi ja kudīzt ūži vadīdi, pāikizt lajḑi jnk. (ja ne’i kōgaz) .
