Siz su’ggõn, ku ikškõrd ī’d pivāpǟva ūondžõl ikš nai lǟ’nd Kūolka pūolõ agā agā – ne’iku kītõb – sūrst rāndast piškiz randõ maŗŗil. Lǟ’dsõ ta nǟnd Kūolka nanā mõtsās si’ņņizt nī’emõd kaŗŗõ ja kūlõn vä’ggi knaššõ lōlamizt arūsǭmõt sõnādõks. Ta nǟnd ka lōlajist ēņtšta tam allõ vaņkõ pāļštam. Se u’m vȯnd nūoŗ neitst lī’ti pu’nnistrīplimi gūngaserk ja pu’nni jak sǟ’lgas, paļļõd jālgadõks, vī’rlikist kǟranizt ibūkst vāldiņ likkõnd tūlsõ. Ikš tuoi, mie’rrõ īend paint nǟnd nāizta tu’lmõ le’žgõl, ja nuttõn tuoizõn sieldõ līvõ kīelkõks: »Grīet, Grīet, ajā nī’emõd mie’rrõ!» Mȯ’lmõd ne ra’bbõnd kuolm kõrd kädūd ī’dõku’bbõ ja nuttõnd vȭridi sõ’ņḑi. Nī’emõd ildīņ nustõnd pǟd ilzõ ja rūoikõnd mie’rrõ, kus ka’ddõnd jarā. Set ikš nī’emõ sīend tuoižist rǭz aigāmǭl. Se äb ūo lǟ’nd muntkõks ī’dsku’bs mie’rrõ ja a’ilõn kū’oḑõn tuoizõ pūolõ, mõtsõ si’zzõl. Kǭŗa neitst kil ūkšõn nī’emõn tagān, bet ä’b ūo sǭnd jemīņ kä’ddõ ja lǟ’nd ve’žžizt sīlmadõks mie’rrõ munt nī’emõdõn tagān. Ve’l kōgiņ neitsõd pīlõnd vie’d pīnda pǟlõ, venkõs ke’žži ja danktõs pǟdõ. Perīzõks nūzõnd ve’l jõvīst kuordõs vie’dstõ u’lzõ ja nä’gţõn mõtsā pūolõ, si’z ka’ddõnd vie’d si’zzõl jarā. Mitikš ka nēḑi jemīņ pie’rrõ siedā äb ūo nǟnd. Ku se nai tund mǭŗad kuoŗŗimizõst tā’giž, si’z ta lieudõn sīe mõtsõ īend nī’emõ. Ta ä’b ūo mittõ mõtlõn ka a’jjõ siedā kuodāj, algõ kil tä’m eņtšõn nī’emõ vȯnd, bet se tund ī’ž jū’rõ, laskõn ēņtšta silāstõ. Si’z nai pand krīzdõg nī’emõn immar ka’ggõl, ja se lǟnd tä’mmõn knaššõ īņõ kuotā sǭnõ. – Ne’i si’z si’ņņizt nī’emõd su’ggõnd ka tǟnõ kūja mǭ pǟlõ. Ka Grīet ni’m pie’rrõ siedā tund vä’ggi mūodõ.