»Kui si’z si’nnõn ka tallõ lekš?» kizīz Di’drõk. »Lekš kui ä’bkui, » kītiz Ants. »Se u’m vä’ggi jõvīst si’n pūolstõ, ku tü’ļḑ mīnda ka vaņțļõm. Tǭla vȯ’ļ mi’nnõn rǭz lǟlam, bet ni u’m tegīž tikkiž jõvīst, amā mu’r u’m tegīž ka’ddõn.» »Ma tallõ sa’ggõld il si’n mõtliz ja rõkāndiz eņtš kuo’dlisõks, » kītiz Di’drõk, »kui si’nnõn eņtšõn ja kui peļļimizõks ka lǟ’b, i’ļ amā, kui sa ka jelād.» »Se umītigid vȯ’ļ si’n pūolstõ vä’ggi jõvīst, » kītiz Ants. »Ma jubā īrgiz kartõ, ku sa ūod mīnda jarā u’nnõn.» »Ants, siedā ma kil si’nstõ i’z vȯ’dlõ, » kītiz Di’drõk. »Sõbrā sõ’brõ kunāid ä’b u’n. – Kui knaššõ si’n vīmbad ja sūrd liestād kuodās kuijõbõd, » kītiz Di’drõk, pistõs pǟ kuodā uks va’izõ.
