Brūț ä’b ūo u’nnõn ka Mikīļ jarā. Tienāndõksõks i’ļ oppõrd ja knaš kiltimiz sīḑš kǭzgõnds ta mīmtõn kalāmī’en knaš eņtš ku’dtõd sīlmadǭ’rõn. Tutkāmõd vȯnnõd punīzt kēradõks ja pu’nnizt narmõd ka vȯnnõd. Seļļiži kēridi ä’b ūo mȯistõn tī’edõ mitikš mǭ neitst. Ī’ž sīlmadǭ’rõn u’m vȯnd vālda kui lu’m tǭla sidāmtõ. Se u’m vȯnd se ī’ž sīlmadǭ’rõn, missõks Mikīļõn pūstõt sīlmad, ku ta vie’d allõ närbõn jarā. Sīe sīlmadǭ’rõn si’z ni brūț si’ddõn Mikīļ kāndlan immar. Vanā vä’ggi tie’nnõn āndajizt. Pie’rrõ siedā mie’rjemā la’gtõn tegīž Mikīļõn ežāǭ’rõn sīlmad pǟlõ ja vīnd tä’m tā’giž laijõ. Jumālõks jettõs mie’rjemā pallõn tī’edõ amā rānda kalāmī’edõn tieutõbõks, tieutõbõks, ku ta lē’ji sīḑštõ mä’d mie’rstõ je’dspēḑõn, mū’zõ kūožõ, sīestõ ku tǟnõ vȯļļi tund pǟgiņ vȭridi ro’vžti, kis rõkāndõbõd vȭrõzt kīeldõ ja rīžõbõd līvõ ro’vvõ tu’lkõks ja mȭkõks. Sīḑš irgijid kǟ’dõ ka seļļizt kuoigīd, kis tū’gijid ja eņtš märāks ädāgtijid ka’ļḑi. Ne ä’b āndajid ka tä’mmõn eņtš nīnõs armõ. Si’z ta ve’l kītõn, ku pie’rrõ tä’m je’dspēņ lē’mizt līji ka sūŗi touvidi ja mõitiži ä’bjõ’vḑi aigḑi. Kalāmī’ed sǭjid piškīži lūomidi, ja ka mõitizt ä’ddõ näntõn līji. Rānda ēji jõugizõks ja ä’b kazātiji ne’i je’nnõ viļļõ ku paldiņ. Bet amā sīekõks kõrd – ne’i mie’rjemā u’m vizāstiz tõitõn – ta tǭ’ji tegīž tūlda tā’giž eņtš ro’v jū’rõ. Si’z ta tēji tegīž touvõd vā’giž ja ūdstiz vȯņštiji kalāmī’edõn lūomidi. Ne’i kītõn mie’rjemā õ’bdi ēļ, jettõn kalāmī’e jumālõks ja rǭziņ ī’d ka’ddõn vie’d si’zzõl jarā. Ve’l kōgiņ vanāmīez vaņțļõn, ilmõ sīlmad pīltamõt, mie’rjemān tagān: Või u’ņ? Või set seļļi sīlmad mūodõ nēmi? – Se ä’b ūo võind vȱlda u’ņ, siedā nä’gțiz umīțigid sīlmadǭ’rõn kāndla immar. – Si’z Mikī kīerõn ka eņtš pušnikā jū’rõ. Se ve’l tukkõn sīe eņtš kilg pǟlõ, kui laskõn, ja ve’l ne’iī’ž le’b u’n popīņțõn pīpõ. Ne’i lītiz āigal se tikkiž vȯ’ļ su’ggõn, ne’i i’mlistiz pakānd si’z vie’d allõ kǭzgõnd. Kiltiji ve’l seļļiz rǭz aigõ i’mlõn, koņtš irgõn punāstõ pǟva va’l. Si’z ta a’jjõn ka pušnikā i’lzõ ja irgõnd vie’ddõ võrgõd ulzõ, mis at vȯnnõd ne’i tǟdõd kalādõks, ku sūr pīņimizõks set sõitõnd i pardõ sǭdõ. Mitikš ve’l i’z ūo vie’ddõn seļļizt lūomõ, ku tämpõ ne kakš: vȯnd ne’i pǟgiņ ka’ļḑi.ku lǭja set ne’i ä’b ūo lǟ’nd pū’ojõ, sūr pīņimizõks set sǭnõd a’igõ. Set rāndas, loptõnd tīe, va kalāmīez tū’oḑõn nīžõ a’mmõ mie’rsõ nǟ’dõt ka eņtš pušnikān. Sīen u’m vǫnd sūr i’mlimi, kui tuoi joudõn ne’i pakānd, koņtš ta rǭz tukkõn, kǟ’dõ mie’r pū’ojsõ kǭzgõns. A’ž ä’b vȯlks vȯnd se mīmtõd sīlmadǭ’rõn, si’z pušnikā ä’b vȯlks uskõn ka siedā nīžõ, ta vȯks pi’ddõn sīe u’nnägūks ī’d, bet sīlmadǭ’rõn pa’ņ uskõm amā pū’dõz. Mikīļ nīžõn ka munt kalāmī’edõn i’ļ mie’rjemā je’dspēḑõn lē’miz. Ja kui ta u’m joudõn amādõn siedā nīžõ, si’z irgõn vagā mie’r krǭkšõ, nūzõn pakāndi īļing, mis nustõn lāinidi ja vǭ’dõ kuordiz i’lzpēḑõn, Īļing murdõn tikkiž knaššõd pǟrnad rāndanaigāst mǭ’zõ ja lāinõd tūonõd knaš, rõ’vviz rānda pǟlõ jȭgța. – Ne’i mie’rjemā lǟ’nd mä’d mie’rstõ je’dspēḑõn. Va kalāmīez võttõn kibār pǟstõ mǭ’zõ ja venkõn sīekõks mie’rjemān ve’l la’ggimiz tierridi.