Re’bbi sei kalāmī’e kä’dst salāntõt ka’ļḑi. Kī’o, dõn sīel āigal lekš okš tä’m kǭrandst pi’ddõz. Ta neiz, ku re’bbi sīeb ka’ļḑi ja i’mliz, kust ta nē, di ne’i je’nnõ u’m sǭnd. »Jǭrast, » kītiz re’bbi, »ma lekš sīņõ jarrõ ve’jjõm. Sǟ’lõ sǭb sūŗi rikkidi lūomidi.» »Ānda mi’nnõn ka nõ’vvõ, kui la’z sǭgõ ka’ļḑi, » kītiz okš. »Li jai pǟlõ ja pistā tabār ǭliņõ. Ku seļļiz strēk sǟ’lõ līb pī’lõn, si’z tõmb jūondkõks ulzõ. Siedāvīțõ ve’jjõs sa sǭd ka’ļḑi, kui je’nnõ set igāniz tǭ’d. Okš vä’ggi tienīz i’ļ ne’i jõvā nõ’v.
