Perīzõks tulāb vadā. Siedā set Kǭrli tǭ’b nǟ’dõ. Ta lāngõb pardõ pǟlõ vaņțļõm, kui je’nnõ ka u’m ka’ļḑi. „Või, kui je’nnõ!“ nutāb Kǭrli. Kui ī’dsõ sūsõ, izā pušnikāks mȯ’lmõd kītõbõd: »Ä’b ūo je’nnõ!» Ja nänt īelsõ u’m kkūltõb ne’iku mu’r, ne’ku ka’j i’ļ kǭ’tõt tīe āiga. Kǭrli kil ve’l uskūb, ku līb pǟgiņ lešti, sīestõ ku ta nǟb, ku vadā kuoț u’m ne’i vä’ggi laigā. Bet sīe kõrd vȯ’ļ tuo’ž kalāmī’edõn. Vanād kalāmī’ed jubā tundõbõd viedāmizõst, või līb agā agā ä’b lī ka’ļḑi. Sīes lūomsõ õigist u’m veitõ lešti. Kǭrlin u’m i’mlimi, kui izā pušnikāks ä’b vaņțļõs siedā tīedabõd. Pie’rrõ siedā ētabõd ve’l mie’rkaņțõ lūom. Se ka u’m ne’i ī’ž tijā. Si’z kǭļõbõd mǭkaņțõ, –ō, sīḑš u’m jõvā kušt. Ni u’m sieldõ ažā, ku liestād āt allõ. Ni set u’m teļļõmõst, ku sǭb mǭ’zõpēḑõn. Kui si’z, liestād āt kūdsõ seisõs si’lsõ. Kimgõn lūom pie’rrõ kalāmī’ed irgõbõd jubā rõkāndõ i’ļ aigõ lē’miz. Ī’dtõ lūomõ Kǭrli ka ve’l perīzõks sǭb viedām ī’d rǭz ja ildīņ nǟb, kui sma’ggõ se u’m.
