“Kus sa, kuldi läpš, ūod maggõm īend!” kūliz ta izzõ rõkāndõm. Siz võtīz izā täm sillõ ja kāndiz rieggõ pǟl. Vǟndiz jālgad nōgiz dek sizzõl. Ibīzõn ta viedīz ikškõrd pōtõgõks ja se ailiz näntkõks nēļastõs kuod pūol. Kuodāj sōnd izā vīž Uļīz sils tubbõ. “Tūo paņkõks lūnda!” nutīz ta jemān. Jemā jūokšiz ädāstiz ulzõ lum tagān. Siz ȭŗizt kōgiņ aigõ Ulīž kežži ja jaļgi lumkõks. “Äb ūo sīegid sūrdõ viggõ!” kītiz perīzõks izā. “Agā až ma äb vȯlks tämmõn vastõ lǟnd, või až ma äb vȯlks piddõs broutšõs tǟnda nǟnd, siz kil kīlmatõks vȯlks täm võttõn. Pierāst siedā ȭgizt kibḑistiz Uļīz varbõd set nädīļt ja nōgõ lekš nänt pǟld jarā.
