Kēņigpūoga tiend kōzgõnd. Ta pīnõn set, piepūtõn nodaļi. Nīn ležgõl vȯnd kālmad-tarā. Īd ie sa’llõz lǟnd ulzõ sōmõ nodaļi. Nīn vakț um siedā nǟnd. Atõ kītõnd kēņigpūogan, ku täm nai um kuŗēst, ku se um järā kitāmist. Kēņigpūogan kil um vȯnd zǟl, bet ku amād nei at kītõnõd, siz kitāmist täm um. Ni īd pǟva um vīnd tǟnda kitām, broutšõ vīnõd. Vel broutšõs ta um pīnõn eņtš sērkidi. Rovz at amād nagrõnd, nägțõnd un kītõnd: “Voi se siz äb ūo kuŗēst – vaņtļõgõd, mis ta ni tīeb!” Tikkiž ta um kūlõn, bet äb ūo kītõn sõnnõ. At sōnõd siezõ kuožõ, nei atõ tunnõd kakš-toistõn klūkõ un lindõnd immõr rattidi un laskõnd ēņšta mōzõ. Nei ta um irgõn nēḑi sērkidi sälgõ pandõ näntõn – sīest sūŗimist irgõn un piškimiz loptõn un sīe piškimiz serkõn ikš käduks vel um pūtõn. Un nei ku um vȯnd sērkõd sǟlgas, nei amād līndõd ienõd pa-rištīngõks, set sīe īdõn, kien käduks um pūtõn, sīen se ikš keiž iend pa-tībõks. Veļid at irgõnd rõkāndõ un sõzār kītõn, kui tämmõn um vȯnd, ku tämmõn nēḑi um vȯnd glōibõmõst. Ni um vȯnd kēņigpūoga neijen luštigõl, ku täm knaš nai äb ūo buŗā, sōtõn sullist rattõd õbbist tagān un vīnd sīe naiz nīnõ tāgiž un tiend sūrd-sūrd kōzgõnd ūd pǟl. Un ku at vȯnnõd amād luštingõl, ni um kūlõn vȭrõzjemā, ku toiz kēņigvalstõs um täm vȭrõz-tidār selliz juvāmõs. Sīen um vȯnd zǟl, tōnd näntõn ležgõl, laz sōgõ slikțõ tīedõ näntõn. Kil um sōtõn mingiži-äb-mingiži juvḑi ažḑi näntõn un pōlandõkši, laz võtāgõd tǟnda ka, ku ta slikți näntõn äb tie. Bet ne at vȯnnõd kovāld, äb ūot vēļõnd jemīņ piepiettõ ēņšta tuoista kõrd, äb ūot võttõn vastõ. Izā at tūonõd nīnõz un vȭrõzjemā at jettõnd sīņīž ikšiggiņ.   Kl 31