Sīest āigastõ mititkš kuŗē iz tul jemițõt rī’jõ.   Kl 2 Ikškõrd um je’llõn ikš izānd. Siz ta um eņtš kutšõrõks ikškõrd izbroutšõn. Broutšõs tämā um murdõn rattõd kațki. Sǟl tegīž äb ūo vȯnd kougõn ikš kaļāj. Ni ta um vīnd ne rattõd smēḑõ sīe kaļāj jūrõ. Kaļāj um ne rattõd satiend un kizzõn īd rubīļ. Izānd um andõn sīe rubīļ, bet um iend kõzizõks. Ni ta um kītõn: “Vȯlks ma īž kaļāj, äb vȯlks sīe rubīļ āndamõst. Ni ta um lǟnd kuodājõz eņtš moizõ un kītõn eņtš kaļājõn, jūŗiks-pǟvan neiku ta līb jedspēḑõn.” Nu, un kaļāj um lǟnd jedspēḑõn. Ni izānd akīz ī’ž tagam. Ikš perīmīez sǟl-ī’ž äb kui kougõn (~kaugõn) um tund tagān addõr-roudõ täm jūr. Izānd paņ rōda tu’llõ, kītiz un tagīz, kutšõr se vȯļ tämmõn pa-käd-poisõks. Izānd um taggõn, taggõn – mittõ midāgõst äb ūo istund sǟld, piški-piški rōda set um iend. Perīmīez kizīz izānd kädstõ: “Kui-jen ni um maksāmõst?” Un izānd kītiz, laz ni ne’I volkõ (~iegõ) , ku tulāb si’gžõ, siz broutšõb tagāmõz jedst vīļa tagān.