Kl 2 Ikškõrd um je’llõn ikš izānd. Siz ta um eņtš kutšõrõks ikškõrd izbroutšõn. Broutšõs tämā um murdõn rattõd kațki. Sǟl tegīž äb ūo vȯnd kougõn ikš kaļāj. Ni ta um vīnd ne rattõd smēḑõ sīe kaļāj jūrõ. Kaļāj um ne rattõd satiend un kizzõn īd rubīļ. Izānd um andõn sīe rubīļ, bet um iend kõzizõks. Ni ta um kītõn: “Vȯlks ma īž kaļāj, äb vȯlks sīe rubīļ āndamõst. Ni ta um lǟnd kuodājõz eņtš moizõ un kītõn eņtš kaļājõn, jūŗiks-pǟvan neiku ta līb jedspēḑõn.” Nu, un kaļāj um lǟnd jedspēḑõn. Ni izānd akīz ī’ž tagam. Ikš perīmīez sǟl-ī’ž äb kui kougõn (~kaugõn) um tund tagān addõr-roudõ täm jūr. Izānd paņ rōda tu’llõ, kītiz un tagīz, kutšõr se vȯļ tämmõn pa-käd-poisõks. Izānd um taggõn, taggõn – mittõ midāgõst äb ūo istund sǟld, piški-piški rōda set um iend. Perīmīez kizīz izānd kädstõ: “Kui-jen ni um maksāmõst?” Un izānd kītiz, laz ni ne’I volkõ (~iegõ) , ku tulāb si’gžõ, siz broutšõb tagāmõz jedst vīļa tagān. Tulāb si’gžõ. Izānd kutšõrõgz broutšõbõd sīe vīļa tagān. Ne aizlǟbõd sīe perīmīe jūrõz. Perīmīez panāb puošidõn iedõm pīlgist vitsād, tu’lsõ nuosutiņțõb piemdõks nekā džindžõl. Ni ne lǟbõd siedā vi’ļļõ valām aitõ. Kutšõr ieb õbbõst jūrõ. Lǟbõd aitõ. Perīmīe puošid ātõ jedsõ, viedābõd izānd mōzõ, võtābõd ne pīlgist vitsād, irgõbõd ta’ggõ. Perīmīez kītõb, laz tagāg rōda jõvist võitõks. Izānd set steņūb. Ni laskõbõd izānd ilzõ. Kutšõr õbbõšt jūsõ kūlõb, se nutāb: “Valagõd min daļib kah izāndõn nēḑi riggidi!” – Un izānd sai kutšõr jedst kah.