Ni toiz uomõg pois ka ētab kolm kõrd – ta ka um iend vīlkatõksõks. Bet ta äb uo sānd jära jembit. Un va Jūŗi pieksõn sieda poisõ vägi, ku ta um pa suduks iend. Un siz vīnd pois kand jūr, laz ētag kolm kõrd üļ pǟ, - siz vond nāgõ sǟlgast jära. Ni va Jūŗi um kītõn: “Ni sin tutkam līb!” Ku pois um lǟnd mõtsõ, va Jūŗi um tādõn tūlda (~tund) täm jūr. Pois kītõn: “Tul, tul, va Jūŗi, ma sīnda tund!” – Jūŗi kierõn taggiž, lǟnd eņtš kand jūr un eitõn eņtš nāgõ sǟlgast mā un lǟnd poisõn jūrõ un kītõn: “Ku sa mīnda tūndud, siz ma midagid sinnõn äb või tiedõ.”   (374) Pz-10 Mäd kilast Pizast võ’l, kis lekš nēmi muotšõm – ikš Sūr Trīn se voļ, võl. Siz ta (u) m lǟnd Lūžõ võ’llõm. Un ni ta (u) m ma’ggõn riekaigas īž pagalām. Ikš läpš vond īņiz, pand pǟdõ votšõm. Siz ikš miez um kierõn täm pǟ sīn kus jālgad. Siz ta um sǟl jūs vaņtļõn. Siz tund ikš īr, lǟnd sīn, kus jālgad at vonnõd (se se täm gara voļ vond) , un Trīn vond pagalām. Īr tāb jära lǟdõ. Siz miez kierõn pǟ ta’ggiž, kus ta um vond. Nei īr lǟnd sūst sizzõl un Trīn sānd jellõ. Īr voļ Lūžs.