Ikš mīez ä’b ūo novēļõn eņtš rǭ’dõ muntõn andõ. Un tä’mmõn vȯnd pǟgiņ rǭ’dõ. Ta u’m mõtlõn, võtāb sīe rǭ’lōḑ, kōvab mǭn alā. Bet ikš tuoi mīez te’iž u’m siedā ma’ņņõn. Un se u’m grēbõn pūzõ i’lzõ va’kţõm, mis ta sīe rǭ’kõks tīeb. Ta u’m kouvõn sīe rǭ’lōḑ mǭn alā un ī’ž kītõn: “Kis täsā sīes kūožõs mustā bokā mǭ’zõ tapāb, se sǭb sīe rǭ’!”. Bet se mīez, mis sǟl pūs u’m vakţõn, se te’iž u’m ne’i pa vāgiž kītõn: “Agā mustā runts.” Un se rǭ’ matāji te’iž u’m kītõn: “Nu ja, nu ja, ārmaz jumāl, laz si’z īegõ se mustā runts!” Un ku ni se rǭ’matāji mīez u’m kūolõn järā, ni se va’kţiji u’m lǟ’nd kōļõm ne’iī’ž kouvõ, bet ta ä’b ūo lieudõn mittõ midēgõd. Bet ni ta u’m võttõn mustā runts un tappõn sīe mǭ’zõ akurāt sīe kūož pǟl, kus se rǭ’ u’m mattõd, – un ä’b kui tõvās u’m lieudõn rǭ’lōḑ. Sr. 1. VII. 1922 Alfred Damberg, 13, s. Sr. 9. III 1909 Sr 71 Mīez tȭratsepļās Ikškõrd ikš rištīng u’m ma’ggõn jǭḑkõks rujā. Bet si’z tä’mmõn ātõ opātõnd, kui võjji sǭdõ jǭḑõn vastõ. Si’z ne vȯ’ļtõ vȯ’ļtõ ne’i tä’mmõn opātõnd: laz ta pu’ggõg tȭratsepļõ. Ni ta u’m pu’ggõn tȭratsepļõ. Ni u’m se jǭḑ tund sīe tȭratsepļā jūr un kītõn: “Ak si’n knaššidi pē’gidi, mis täs nēš tarābõs u’m! Koks vȯnd tuoi rištīng, si’z võiks lǟ’dõ nēḑi kuoŗŗõm (~ kīskõm) , bet ä’b ūo tūoista rištīngt, kis lūotšõb sīe tarābõ mǭ’, un minā võiks si’z te’iž kuoŗŗõ si’z.” Bet se mīez, mis sǟl tȭratsepļas u’m pī’lõn, se u’m pī’lõn ne’i vāgiž, ku mit ä’b ūo kūlõn, ku sǟl mingi rištīng u’m sizāl. Ku ni jǭḑ iz savȯdlõ mitītõ sǟldõ sīest tȭratsepļāst uldzõ, si’z ta nuosīļgiz un lekš je’dspēḑõn.