Nei kestār-pūoga īrgõb lǟ’dõ jedspēḑõn. Neiku ta sōb uks jūrõ, siz ta tulīt sīen dūrõks riņdžõ si’llõ. Nei se kurē īrgõb ourõm, kamǟrt munt kurēd sōbõd glōjbõn, set koņtš kesār-pūoga eļšt ullõ un lǟb eņtš izā kuodāj. Bet ku se piški kestār-pūoga sōb sīņõ, kus ni vȯlks se ko’d, bet äb ūo emiț seļļi, bet um ikš šūr knaš pilsǟl. Ta lǟb sīņõ si’llõ un kizūb, voi äb ūo mingi kestār seļļi um seļļi. – Nǟ’, um kil, mis tō’b? – Ta um kītõn: “Mittõ midēgõst. Ma ju um sin pūoga, mis sinā kurēn āndõst. Nei kestār um īd jālga pǟl īd daņtšõn sīest luštõst, ku pūoga um konnõ. Un pūoga vel paldīņ um je’lsõ.” Berthold, kim āigast vanā, kis um kūlõn eņtš jemā kä’dst.   V 60 Kui rištīng um su’ggõn