Pālkalizt, vȯlgid kūldzizt näntõn, kis āt täd izāndõd lejā pūolst, kartõksõks ja veržimizõs eņtš sidām vagāmīels kui Kristusõn, äb palkimizõks sīlmad jeds, tōds volda rovvõn mīel pierrõ, agā agā nei kui Kristus pālkalizt, kis tīebõd Jumāl tōmiz pierrõ sidāmõst ja jõvā mīelkõks, kui Izāndõn palkõs, äb kui rovvõn, tieudõs, ku jegāikš, kis midāgid jõvvõ tīeb, sōb sīe tāgiž Izānd kädst, vȯlgõ ta pālkali või vabā. (Ef. 6, 5–8.) Perīmīedõn ja perīnaiztõn Izāndõd, tīegid ka siedā ēņtšta pālkalizt vastõ ja jetāgid jarā ädāstimiz ja tīedagid, ku ka täddõn um Izānd touvõs ja ta äb vaņtl rištīng näg pǟl. (Ef. 6, 9.) Nūordõn Nūord, vȯlgid vanādõn kūldzizt ja pidāgid amād eņtš vail alāntliz mīel, sīepierāst ku Jumāl um sūrliztõn vastõ; agā agā alāntliztõn ta āndab alāstõmt. Alāntligid siz ni ēņtšta Jumāl vegīz käd alā, laz ta eņtš āigal tēḑi ilāntõg. (1 Petr. 5, 5. 6.)
