Min mīe sõzār, se vȯļ minstõ jo vaņim, se mi stōstiz.   Kl 49 Se um vȯnd, ku um sōnd mīrtõd ikš nīn. Ni um vȯnd va’idzig siedā ristīngtõ, mis panāb sīņ si’llõ, sīe mīr si’zzõl. Ni tīeb selli bal un nuospriežõb, mingi tulāb amā jedsõ vastõ nēšt vǟ’rišt, sīe līb pa’nmist, laz ta līg kis līdsõ. Un sīe mīrnikan um vȯnd ikš piški tidār un se um tund vastõ. Ni tämmõn um vȯnd zǟl kil, bet ä või siedā eņtš sõnnõ abvõttõ. Un pand eņtš tidār sīņ si’llõ un siz pand lōda un neijen ažḑi jeddõ sīe lapsõn, laz ta nei mǟngag sǟl. Nei se izā īdõ kabāl – zǟl um, bet mīrtõmõst u’m. Un nei nei kōgaz um vȯnd nuomīrtõn, ku se läpš um astõn ra’i pǟl. Un ni vel perīz panāb vel vi’zzõ, neiku se läpš äb nǟ tǟnda emmit. Ni se läpš kītõb: “Tōți, ma vel sīnda nǟb, ku se izā lǟb sīe perīz panmõ. Un siz izā sīe zǟldõmõks saddõn talažõd pǟldõ mō’ un vȯnd pagālam.