Kakš-kolm āigast jedspēḑõn. Pȯis sīe purrõ-koig pǟld lǟnd eņtš pǟl. Tulāb Rīgõ tāgiž – amād vastõ, selliz sūr koigõ vel Rīgõs äb ūo vȯnd. Sidāb koig vizzõ kaņț jūr un nǟb, ku täm vanā brūț tsērõb īd päppõks. Tulbõd ka ilzõ. Tīeb sūr bal. Tsēņõb ämḑi, bet brūț iz tund tǟnda emīņ. Īrgist rõkāndõ jūodõ iļ muodõd, kui passouļ pǟl jelābõd, kui lōlatõbõd, kui pretsõbõd. Päp iz ūo vel salōlatõd täm brūțõks. Päp vȯļ rōz järā-jūobõn ka un vȯļ kītõn: “Mē võim nägțõ, kui täs lōlatõb.” Pand sīe brūț vanā pȯisõn kilgõ, munt lietsnikād, un lōlatõb ne kakš ku’bbõ, nuova’idõb suormõkst tikkiž, neika um se tseremonija. Tikkiž vaļmõz. Pȯis kizzõn, või mūdõ midāgõst äb ūo tiemõst. – Tikkiž vȯļļi. Siz ta um kītõn nei: “Ni sa ūod juvist tiend: se min vanā brūț!” Nägțõn vēstuold, škīnkõd un tikkiž. Ni neitstõn ka at iend sīlmad vāldiž un päp ei tijāld. Un ni ne jelābõd vel paldīņ sīe sūr koig pǟl, aš ne äb ūot järā kūolõnõd.   Kl 23 Kalāmīed vȯļț lǟnd mierrõ, izā un pūoga, sõuvõ, ȭdõn. Eitõnd võrgõd si’l iļ ie, maggõnd jūsõ molmõd. Nei tund mier-rištīng – mier-rovz, nārõd mis at – (molmõd aijīz ilz) , laz nustāg ilz un võtāg eņtš (ānkaŗ) järā, ku ne at pannõd eņtš ānkaŗ pistõ tubā kīndõks pǟl, ku näntõn at kōzgõnd, ne äb sōt si’l äb ulz. Siz ne viedīst eņtš ānkaŗ järā un paņț tuoiz koužõ, rōz lekšt jo kōgaz. Siz tuļ tūoista kõrd se nai un āndiz kōzgõnd (knaš) kōțõr, mīmtõn. Min va iza-izā vȯļ vel nǟnd siedā kōțõrt: knaš kīrabi kōțõr rūožlimi – rūožõd tutkāmõs, sūr pitkā kōțõr. Mier-rištīng se nai vȯļ – pūol-kalā, pūol-rištīng, knaš nai, sūrd vīrist ibūkst.