Un näntõn vȯļ piepūtõn sīemnāiga, kost vȯļ piepūtõn järā kōgiņ riek pǟl. Siz ne vȯļț piepūritõnd īd India kōla jūr un siz ne vȯļț pand koig ānkaŗ pǟl un laskõnd bōt mōz un siz lǟnd aigõ sīemnäggõ votšõm – tīrmaņ, nēļa matruost un sīe pȯis ka ne at võttõn īņi. Un siz ne at nuolǟnd aigõ un jettõnd sīe pȯis ikš-iggiņ bōt jūr un vīž mīestõ at lǟnõd vȯtšõm siedā kostõ. Sǟl vȯļ briesmõg kīebi gais un ni se pȯiški vȯļ maggõn bōtsõ. Sōnd virgõ, kōgiņ at vȯnd järā, bet mit-ītõ äb savodlõ tāgiž. Ni ta vȯļ nǟnd, ku igž žvēr vȯļ tund ailõs pids randõ – louv, mis ta vȯļ vȯnd, rištīng-läpš vȯnd sūsõ. Nei ta võttõn airõ un ailõn sīe zvērõn vastõ. Se ädagõn järā, läpš sūst ulz un īž jedspēḑõn! Läpš vȯnd vel jelsõ, vīnd täm bōtõ – mustā nōgõks vȯnd. Siz nǟnd, ku ikš naistpūoļi tulāb ailõs, nǟb lapsta, nei luštigõl, bet äb võit sarõkāndõ. Pȯiški um izglōibõn sīe laps. Sū suormõks sarõkāndõnd, ku vīž mīest at lǟnd kost tagān. Naistpūoļi kutsõn eņtšõn īņõ, ku kougõn äb ūo, ne nǟbõd, ku munt tulbõd. Mōn alā vīnd si’llõ pagrõbõ, andõn sīedõ un kostõ – ougõļi. Ne vīž at tunnõd tāgiž, äb ūot lieudõnd mittõ midāgõd. Pȯis kutsõn eņtšõks īņi, aizvīnd nänt pagrõbõ – sōnd. Nai andõn īd glōz ainḑi īņi un kītõn: ku ne koig pǟl lībõd rujād, siz näntõks võib nuo-aŗštõ. Pūrițõnd jo kōgaz. Amād rujād – pȯis isaŗštõn eņtš āinadõks: äb ūot siedā gaisõ … At lǟnõd Oustrālias pilsǟtõ sil, se täuž mu’rplagidi: kēņigtidār um iend ma’rrõ, ma’r – ailõb amādõn pǟlõ. Kēņig tõitõn amā eņtš valst, kis täm tīeb tīerrõks. Pȯis notȭitõn tīedõ tīerrõks – aŗštõd at nagrõnd set. Pȯis spritsõn ainḑi – tidār tīera un kovāl. Kēņig äb lask jedspeḑi. Bet pȯis äb tō mittõ midāgõst – äb valst, äb neitst. Pȯis mūdõ äb ūo tōnd, ku set īd sūr damp-koig, ku tämmõn eņtšõn Rīgõs brūț. Kakš-kolm āigast jedspēḑõn. Pȯis sīe purrõ-koig pǟld lǟnd eņtš pǟl. Tulāb Rīgõ tāgiž – amād vastõ, selliz sūr koigõ vel Rīgõs äb ūo vȯnd. Sidāb koig vizzõ kaņț jūr un nǟb, ku täm vanā brūț tsērõb īd päppõks. Tulbõd ka ilzõ. Tīeb sūr bal. Tsēņõb ämḑi, bet brūț iz tund tǟnda emīņ. Īrgist rõkāndõ jūodõ iļ muodõd, kui passouļ pǟl jelābõd, kui lōlatõbõd, kui pretsõbõd. Päp iz ūo vel salōlatõd täm brūțõks. Päp vȯļ rōz järā-jūobõn ka un vȯļ kītõn: “Mē võim nägțõ, kui täs lōlatõb.” Pand sīe brūț vanā pȯisõn kilgõ, munt lietsnikād, un lōlatõb ne kakš ku’bbõ, nuova’idõb suormõkst tikkiž, neika um se tseremonija. Tikkiž vaļmõz. Pȯis kizzõn, või mūdõ midāgõst äb ūo tiemõst. – Tikkiž vȯļļi. Siz ta um kītõn nei: “Ni sa ūod juvist tiend: se min vanā brūț!” Nägțõn vēstuold, škīnkõd un tikkiž. Ni neitstõn ka at iend sīlmad vāldiž un päp ei tijāld. Un ni ne jelābõd vel paldīņ sīe sūr koig pǟl, aš ne äb ūot järā kūolõnõd.
