Rīgõs laš-kalā-mīed viedist vadāks īd mier-rištīng ulz. Un siz ne pidist tǟnda nägțõb pierāst, pǟgiņ rovšti kei vaņtļõmõs. Un se vȯļ naistpūoļi – pitkād ibukst, rīndad, alli pūoļ kalā, pēļi rump, nei neika rištīng. Un siz ne perrõ (!) laskist täm mierrõ tāgiž. Vied sizāl ne at piddõnd, sūr vannõs: siz ta äb kūol. Äb ūo rõkāndõn mittõ midāgõd. Slikțid ne äb võitõ vōlda: ne at nēšti rovšti, kis mierrõ eitõ.   Kl 21 Ikš rujā pa’ŗ Ikškõrd Kuolkas attõ je’llõnd kakš paŗŗõ. Ne attõ jellõnd set-set āigastõ. Ikškõrd ne attõ piddõnd nõuvõ, ku vȯlks Sōr-mōl lēmõst; se um vȯnd kievād, ku ne at piddõn sīe nõ’uv. Siz ne attõ rõkā’ndõnd, ku lapst līb ka vel täs ī’ž nuo-ūdõmõst, “un ku lapst lībõd sūrd, siz broutšõm.” Neiku rõkāndõd, nei tiedõd. Jemā irgõn muņḑi kandõ un läpši oudõ, izā siedõ jūrõ tūodõ.