Kl 15 Knaš kūval āiga. Perīnai um sōtõn neitst, laz läkkõ kouvn aigõ vietā tuom. No, un se neitst um kītõn, mis se pa knaš kūval āiga, täm pierz vȯļļi vel jo knaš. Un siz ta um lǟnd sīņ kouvn aigõ vetā sōm nēžõdõks (~kantõb-pūdkõks) . Un siz um tund kū un võttõn täm si’llõ, ilz amād ne kantõb-pūdkõks, amād pōņõdõks. Un perīnai um vȯdlõn, vȯdlõn un äb ūo savȯdlõn. Perīnai lǟnd vaņtļõm kouvn aigõ – äb neitst, äb pōņidi. Un ni um lebbõ. Un nei ku (!) pǟl, ku vaņtļõb, nei ta akurāt isnägțõb sǟl kū sizāl.   Kl 16 Jōņ Folmaņ Vaidõld, ta vȯļ muskant, spēļõdõks ta spēļiz. Un sūt jūoji ta vȯļ. Un ni tämmõn um vȯnd tulmõst tǟnõ Kolkõ – ta um uzkutstõd riškiži spēļõm. Un ni ta sǟl um nospēļõn ne riškist, tuoiz pǟva vastõ ȭ’dõgt ta um irgõn kuodāj lǟdõ pids. Vīz-kāngart. Un ta um vȯnd dikți jarā-jūobõn. Ni ta um vȯnd novä’zzõn, ta um mõtlõn: panmõst rōz rek-aigõ nuomaggõm. Un sǟl um vȯnd sūr kand riekaigās. Sīe kand kilgõ ta um pand maggõm.