Ikškõrd jelīst ikš perīmīez eņtš perīnaiskõks. Näntõn vȯļ ikš tidār. Un näntõn vȯļ kah igž dienast-pȯis (~luoņ-pȯis) . Sīe pȯisõn un tidārõn vȯļț lovād kubs – pǟ tutkāmõd vastukst. Ikškõrd perīnai perīmīekõks iezõ vȯļț lovāl mängõnd un se tidār vȯļ kizzõn pȯis kädst: “Mis ne izā jemāks sǟl tiebõd?” Pȯis vȯļ kītõn, ku ne siggõbõd. Tidār vȯļ kītõn: “Voi me äb võim nei si’ggõ?” Pȯis kītiz: “Me võim kil nei siggõ, agā agā mäddõn äb ūo siedā arrõ.” Tidār kītõb: “Kust võib siedā sōdõ?” Pȯis kītiz: “Sōb kil, bet se maksāb kolmsadā rubīļț.” Tidār kītõb: “Rōdõ ma salāndõ izān järā.” – Salāndiz un āndiz pȯisõn, laz läk vȯstām ōra. Pȯis vȯļ lǟnd pilsǟtõ, jūond järā se kolmsadā rubīļț un tund kuodāj, ku um ōra novȯstõd, ku ni um si’ggõmõst. Ni ne at siggõnd kōdskiņ. Kōd-kolm kū pierrõ pȯis um nǟnd, ku tidār ieb jamdõks. Nei pȯis urgõb jedspēḑiņ pivāpǟva ūoņdžõl. Tidār, jemā un izā ailõbõd tagān amād kolm, laz atāndag sīe ōra – se maksāb kolmsadā rubīļț. Pȯis nǟb, ku ailõbõd tagān. Ta um lǟnd jōra jūst piddõz, ni ta um teļļõn sīe ōra viskõm jarrõ. Ni amād kolm breḑḑõbõd jarrõ sillõ, vȯtšõbõd arrõ un pȯis lǟb jedspēḑiņ. Ni päb broutšõb lōtõl, kizūb, mis ne sǟl breḑḑõbõd. – Näntõn um ikš ōra vistõd jarrõ, mis maksāb kolmsadā rubīļț. Päp ku pivā mīez astāb rattõd sizāld ulz, lǟb abbõl vȯtšõm arrõ. Nu, ni amād nēļa vȯtšõbõd. Päppõn sǟl luotšõs ne bikšõd lǟbõd tagān lōigi, ni at munād paļļõd. Tidār um ienǟnd, akkõn munād vizzõ un ouŗõn: “Se īž um se ōra!” Päp ädagõn järā, istõn rattõd si’l un pand, laz kutšõr broutšõg kuodāj tā’giž. Konnõ ta ku’zzõn potiļ šil un sōtõn kutšõr doktār jūr, laz vaņtlõg, mis pa-vigā um. Kutšõr lǟnd sīe potīļõks, saddõn mō, lǟnd se potīļ kațki. Ni ta sōnd kilāst īd tuoiz potīļ. Niemõd at vȯnnõd ullõ, ni ikš um kuzzõn potīļ tegiž tǟdõks. Ta um vīnd se potīļ doktār jūr. Un se um kītõn, ku päppõn līb pierrõ kolm kūdõ kīrabi vāški.