Ikškõrd ikš mīez lǟnd pids riekkõ. Tund ȭdõg. Sǟl rek aigās vȯnd ikš āinadškīņ. Ni ta um kūlõn, ku tulūb ikš mīez. Ailõ seļļiz märāks. Ni se um ka tund sīņ kīņ pǟlõ ilzõ um se īend sīe kīņ lūk pǟl paikõl. Ta äb ūo tūoḑõn vaņtļõ. Set ta um kūlõn, ku ertļõb un kītõb nei: “Vaņtļõ, izānd, ītõ jalgõ, vaņtļõ, izānd, tūozta jalgõ!” Nei ta um nustõn nēḑi jaļgi, un ertļõn siedā, mis mōs um vȯndvīlkatõks, mis allõ pīlõz, bet illõ vȯļ kimkǟngaļi. Nei vīlkatõks um kīskõn täm järānõž. Se mīez set um kūlõn, ku allõ lǟb ņär-ņär-ņär. Ūoņdžõl sǟl mūdõ äb ūo vȯnd kīņ uks allõ, ku kõuvõ tōšõd tšupā. Siz mīez um lǟnd eņtš riekkõ jeds-pēḑõn.  V14. Kuŗē pa kožalizõks. Ikškõrd īd izan vȯļ kuolm neitstõ. Un siz tuļ ikš nuoŗizānd kožā pǟl un se võtīz sīe vaņīmõz tidār. Un āndiz tämmõn kuldõz kanāmunā. Ku izānd nuobroutšiz järā, siz se nai mõtlõz nei: vȯlks lēmõst vaņtļõm, mis sǟl um sīes tubās. Ni ta um lǟnd ulzõ jedspēḑõn un nei nǟnd, ku broutšõn se izānd.