Ikškõrd um vȯnd ikš vanā mīez. Tämmõn um vȯnd piški tubā. Ni ne āt lǟnõd sīe vanā mīe jūrõ, palõnõd sīe kädst siedā īemōjõ. Vanāmiez um kītõn, laz maggõgõd, bet lovvõ tämmõn äb ūo. Vanāmīez um irgõn ȭdõgiži sīemõ - nokuijõn lēba kūor un rōz vēžõ jaļgi jūsõ - un kītõn, laz ne kilāmīed ka sīegõd, až näntõn smekūb. Ni ne amād āt sīenõd. Ni se vanāmīez um kizzõn sīe sūr mīe kädst: “Drougõz, kui sinā tǟn ūod sōnd?” Se mīez um pīlõn vāgiž. Vanāmīez ne pȯiškõst um laskõn pūstõ mōzõ, siedā mīestõ äb ūo laskõn. Pierrõ se mīez um akkõn pōlam - siz ta um laskõn sīe mīe ka mōzõ. Vanāmīez um pallõn, laz vēļõg tämmõn vēl mingõz umār võttõ rek pǟl īņiz. Ku ni nōvõ um sōnd pūstõ mōzõ, siz äb ūo tieudõn, kus laz ni ailõg.
